Anarkismin historia -
Ei jumalia, ei herroja
Tausta
1800-luvulla syntyi raskas teollisuus myös Ranskassa, missä anarkismi syntyi. Höyrykone oli keksitty, sitten tulivat rautatiet,
tehtaat ja niin edelleen.
Kurjuus oli kuitenkin suurta tavallisten tehdastyöläisten keskuudessa.
Monet tekivät todella raskasta ruumiillista työtä. Työpäivän pituus oli vähintään 12 tuntia. Kuitenkin palkka oli pieni ja mitään
vakuutuksia ei ollut tehdasonnettomuuksien varalta.
Lapsityövoiman käyttö oli aivan tavallista.
Vapauden ja tasa-arvon yhdistämisen ongelma
On erittäin vaikea rakentaa järjestelmä, jossa on yhtä aikaa sekä vapaus että tasa-arvo.
Esimerkiksi jos halutaan täydellinen tasa-arvo, ei voida antaa kenellekään lupaa perustaa tehdasta, koska silloin hän nousisi muiden yläpuolelle omistamisessa ja vallassa.
Tai jos yhteiskunnassa on vapaus, voisi jonkun harvinaisen erikoistaidon osaaja vaatia itselleen muihin nähden kaksin,
kolmin tai jopa nelinkertaista palkkaa, koska tietää, että muiden on pakko suostua, koska hän on ainoa, joka osaa sen elintärkeän taidon.
Mutta tätä vapautta ei voida antaa hänelle, jos halutaan pitää yllä tasa-arvoa.
Toisaalta, jos halutaan antaa ihmisille hyvä yhteiskunta, niin sekä vapauden että tasa-arvon pitäisi toteutua yhtäaikaa.
Amerikkalainen anarkisti sanoi: "Viidakossa on vapaus, mutta ei tasa-arvoa. Vankilassa on tasa-arvo, mutta ei vapautta. Emme halua kumpaakaan."
Anarkismin perusarvoja on yhdistää mahdollisimman suuri vapaus mahdollisimman suureen tasa-arvoon.
Tuhoamisen vimma, anarkismi 1840-1906
Anarkismi (a-arkh = ei hallintoa, kreikkaa,).
1700-luvulla ja aiemmin anarkismia pidettiin hyvin kielteisenä.
Esimerkiksi markiisi de Sade (sadismi-käsitteen synty) oli ihminen, jota pidettiin anarkistisena.
Anarkistisuus tarkoitti siis silloin paheellisuutta.
Proudhon (Ranska) - "Olen anarkisti"
Proudhon (Ranska) on anarkismin perustaja.
Proudhonin pääteos oli "Mitä omaisuus on?" (1840).
Proudhonin vastaus kirjan nimen kysymykseen oli: "Omaisuus on varkautta."
"Olen puhdas anarkisti, vaikka kannatan järjestystä."
Anarkismin AO-tunnus
(tulee sanoista
"L'anarchie c'est l'ordre"
= "Anarkia on järjestys"
Proudhonin mukaan omistaminen luo tietyn yhteiskuntajärjestyksen, ja anarkistina hän tuomitsee omistamiseen perustuvan järjestyksen.
Kolme asiaa liittyy Proudhonin mukaan kiinteästi yhteen:
- valtion harjoittama poliittinen hallinta
- pääoman harjoittama taloudellinen hallinta
- kirkon hallinta, jonka se tekee Jumalan kautta
Nämä kaikki tulee tuhota yhtä aikaa uuden yhteiskuntajärjestyksen luomiseksi.
Proudhon ei hyväksynyt väkivaltaista vallankumousta.
Hän kannatti osuuskuntia: työläisten itsensä omistamilla ja hallinnoimilla osuuskunnilla työväestö pääsee itse päättämään
omista asioistaan ja pystyy parantamaan asemaansa.
Bakunin - väkivaltainen vallankumous
Bakunin (Venäjä) kannatti väkivaltaista vallankumousta anarkistisen yhteiskunnan luomiseksi.
Tuotantovälineet = tehtaat, koneet...
Sosialistisen liikkeen jakautuminen
Sosialistinen liike jakautui kolmeen:
- Uudistusmieliset,
jotka eivät kannattaneet vallankumousta.
- Marxilaisuus,
joka uskoi vallankumoukseen ja proletariaatin diktatuuriin. Kommunistinen puolue on etujoukko, joka johtaa työväestön vallankumoukseen.
Proletariaatti = työväenluokka
- Anarkistiliike,
joka kannatti vallankumousta ja valtion lakkauttamista. Anarkokommunismi.
Bakunin:
"Jos nostatte venäläisten johtoon vallankumousjohtajan, niin pian teitä johtaa tyranni."
Miten oikeassa Bakunin olikaan!
Stalin oli tuo tyranni.
Anarkismista tuli suosituin suuntaus eri puolilla maailmaa sosialististen suuntausten keskuudessa.
Anarkismin musta lippu
Marxilaisuudella oli jäseniä ympäri maailmaa noin tuhat, anarkismin kannattajia oli paljon enemmän, kymmeniätuhansia. Esimerkiksi Espanjassa 60 000 ja Meksikossa 15 000.
Pariisin kommuuni
Anarkistit olivat etujoukoissa, kun Pariisin kommuuni perustettiin 1871. Pariisissa tehtiin kapina ja se julistettiin itsenäiseksi
tasavallan hallituksesta ja muista vallanpitäjistä.
Kommuuni kesti 73 päivää ja sen kukisti lopulta Ranskan armeijan hyökkäys.
Pariisin kommuunin murskaamisen raakuus sai monet anarkistit ajattelemaan, että myös heidän tulee toimia raa'an väkivaltaisesti hallinnon ja kapitalismin kaatamiseksi.
Monet anarkistit ajattelivat, että vallankumous tapahtuisi yleislakon avulla.
Syndikalismi = työväenluokan haara, jonka mukaan ammattiyhdistysliike (ei sosialistinen tai kommunistinen puolue) johtaa työväen aseman parantumiseen.
USA ja Haymarket Squaren tapahtumat
USA:ssä monia lakkoja murrettiin armeijan tai poliisin aseellisella voimalla. Suuryritykset ajoivat lahjonnan kautta etujaan. Siirtolaisena maahan tulleen köyhän kansan asema oli huono.
Chicagossa työväestö alkoi vaatia muutosta ja mukana oli myös paljon anarkisteja.
Toukokuun ensimmäiseksi päiväksi julistettiin lakko ja silloin oli suuri mielenosoitus Haymarket Square (Heinätorin aukiolla). Siellä vaadittiin olojen parantamista ja työpäivän lyhentämistä kahdeksan tunnin mittaiseksi.
Tilanne kärjistyi ja joku heitti pommin kohti poliiseja: useita poliiseja kuoli ja haavoittui. Poliisit puolustautuivat ja avasivat tulen ja myös mielenosoittajilla oli tuliaseita mukanaan.
USA:han on käsiaseiden luvattu maa.
Tästä kaikesta Chicagon poliisi ja oikeuslaitos päättivät syyttää anarkisteja, joita alettiin pidättää.
Viisi anarkistien johtajaa tuomittiin kuolemaan.
Yksi heistä teki itsemurhan vankilassa ja neljä muuta hirtettiin.
Haymarket Squaren marttyyreistä tuli sankareita ympäri maailmaa sekä anarkisti- että sosialistipiireissä. Toukokuun ensimmäinen eli vappu valittiin ympäri maailmaa työläisten omaksi juhlapäiväksi.
Mielenosoituksia oli ympäri maailmaa. Ranskassa anarkistien vastarinta meni pidemmälle ja alkoi teon propaganda pommi-iskuineen.
Teon propaganda ja väkivallan käyttö
Teon propaganda tarkoittaa muita vallankumouksellisia tekoja kuin sanallisia, ei välttämättä aina pommi-iskuja.
Ranskassa Ravachol teki pommi-iskuja ja ajatteli sen johtavan vallankumoukseen. Iskujen kohteena olivat tuomarin ja oikeuskanslerin kodit. Ravachol tuomittiin kuolemaan ja hänet teloitettiin giljotiinilla.
Anarkistit aloittivat kostokampanjan monin monin pommi-iskuin ja lopulta yksi anarkisti tappoi Ranskan presidentin. Taas murhaaja tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin giljotiinilla. Anarkistit saivat jälleen uuden sankarimarttyyrin.
Anarkistit surmasivat seuraavien maiden päämiehet (tsaarin, kuninkaan tai presidentin):
Ranska, Italia, Portugali, Venäjä, Uruguay, Ecuador, El Salvador, Kreikka ja Itävalta-Unkari.
Espanjan konservatiivipuolueen puheenjohtaja surmattiin.
Pian anarkistit kuitenkin huomasivat, että murhastrategia ei toiminut: mikään ei muuttunut, mutta heitä vainottiin kahta pahemmin ja heiltä alkoi hävitä kansan sympatia.
Huomattiin, että anarkistit olivat eriytyneet työväen taistelusta. Alkoi paluu työväen rinnalle ja syntyi vallankumouksellisen syndikalismin aate.
Ammattiyhdistysliikkeen kanssa toimiminen Syndikalismi
Syndikalismi = työväenluokan haara, jonka mukaan ammattiyhdistysliike (ei sosialistinen tai kommunistinen puolue) johtaa työväen aseman parantumiseen.
Työväenliike perusti avustuskassoja työtä etsiviä työttömiä varten. Annettiin myös ammattikoulutusta ja perustettiin kirjastoja työväkeä varten.
Kirjastoissa järjestettiin keskusteluita, konferensseja ja esityksiä.
Pyrittiin siihen, että työväestö ymmärtää oman surkean tilansa. Ajateltiin, että asioiden tiedostaminen herättää halun muuttaa niitä.
Anarkistit vastustivat vaaleja: vallankumous oli tehtävä ammattiliittojen kautta, ei puoluepolitiikan kautta. Äänestämisen katsottiin olevan valtakoneiston hyväksymistä.
Lakko on tie muutokseen!
Jos tehtaat pysähtyvät, kapitalistit eivät enää voi kartuttaa pääomaansa ja osinkojaan. Jos kaikki menisivät lakkoon, saataisiin aikaan taloudellinen kumous, yhteiskunta romahtaisi eikä väkivaltaa tarvittaisi. Näin syntyisi yhteiskunta ilman valtiota (mikä oli anarkistien tavoite).
Uuden ihmisen rakentaminen mm. kommuunit ja nudismi - anarkoindividualistit
Anarkoindividualistit kannattivat aseistakieltäytymistä, lukivat Nietzschen filosofiaa ja asuivat kommuuneissa välittämättä yhteiskunnan periaatteista.
Anarkoindividualistit halusivat täydellistä muutosta: he olivat valmiita hylkäämään perheensä, työnsä, isänmaansa ja porvarillisen moraaliin.
Monet aloittivat nudismin eli elämisen täysin alasti, mikä oli tietysti täysin tasa-arvoista - kenelläkään ei ollut hienompia ja kalliimpia vaatteita kuin muilla.
Perinteinen seksuaalimoraali hylättiin ja puhuttiin ja toimittiin vapaiden suhteiden, jopa vapaan rakkauden puolesta.
Ensimmäisen Israeliin perustetun juutalaisen kibbutsin takana olivat anarkoindividualiset ihanteet.
Amerikkaan syntyi jopa anarkistisia kaupunkeja, muun muassa New Australia Paraguayhin.
Brasiliaan perustettiin Colonia Cecilia. Siellä elettiin ilman hierarkioita, uskontoa ja rahaa.
Anarkistiset yhteisöt eivät kuitenkaan olleet pitkäaikaisia ja ne hajosivat yksi toisensa jälkeen.
Koulun uudistaminen - uuden ihmisen luominen
Monet anarkistit tulivat siihen johtopäätökseen, että yhteiskunnan muuttamisen tulee olla pitkä ja järjestelmällinen prosessi.
Tulevaisuuteen vaikuttaminen onnistuu parhaiten vaikuttamalla nykyajan lapsiin ja nuoriin. Koululaitos oli muutettava täysin.
Espanjalainen anarkisti Ferrer perusti moderni koulu -hankkeen. Se oli maallinen (=ei-uskonnollinen) ja siellä opettaja ja oppilas olivat tasa-arvoisia ja oppilas valitsi, mitä halusi oppia. Älyllisen koulutuksen lisäksi opiskeltiin käytännön työtaitoja.
"Me emme pyri tekemään lapsista pikku-anarkisteja" - lapsella on oltava mahdollisuus ajatella toisin kuin opettajat.
Ferreriä syytettiin Barcelonan vuoden 1909 yleislakon lietsomisesta.
Hänet tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin.
Vallankumouksellinen ryöstely
Monet anarkistit aloittivat väkivaltaisen vastarinnan. Ei enää valtionpäämiesten surmaamisia, vain kohteena oli raha. Omaisuuden ryöstämisestä käytettiin nimityksiä pakkolunastus ja vallankumouksellinen ryöstely.
Kaikki valta neuvostoille! Venäjä
Venäjällä keisari eli tsaari syrjäytettiin helmikuun vallankumouksessa 1917. Tehtaat vallattiin ja työläisneuvostot ottivat vallan. Venäjän tapahtumat rohkaisivat anarkisteja ympäri maailmaa. Anarkistit riemuitsivat, että Venäjästä oli tulossa ensimmäinen aito kommunistinen maa, ei kommunistinen valtio, koska sitä anarkistit eivät halunneet.
Erityisen vahva anarkistien vaikutus oli etelä-Venäjällä Krimin niemimaalla, jossa nuori talonpoika Mahno johti talonpoikaisarmeijaa. Myöhemmin hän järjesti koko Ukrainassa maaseutuväestön kansannousun. Hän perusti anarkistisia yhteisöjä.
Mahnon talonpoikaisarmeijan tunnus oli musta lippu, jossa oli valkoinen pääkallo ja sen alla sääriluut ristissä sekä teksti: "Kuolema niille, jotka vastustavat työtätekevien vapautta".
Anarkistit syrjäytettiin Venäjän pääalueilla Pietarissa ja Moskovassa bolsevikkien tehtyä Leninin johdolla lokakuun vallankumouksen syksyllä 1917.
Mahnon armeija oli viimeinen ei-bolsevikkinen sotilasvoima Venäjällä. Bolsevikit kutsuivat Mahnon ja hänen upseerinsa suuren voitonjuhlaan, jonka yhteydessä heidät kaikki tapettiin.
Bolsevikit tuhosivat muutenkin täysin anarkismin Venäjältä. Viimeiset anarkistit kuolivat Stalinin vankileireillä tai maanpaossa.
Stalinin aikana myös historiankirjoitus puhdistettiin anarkistien saavutuksista: koko vallankumous oli alusta loppuun Leninin ja bolsevikkien suurtyötä.
Anarkistit kritisoivat ankarasti Neuvosto-Venäjän, myöhemmin Neuvostoliiton, mallia: maasta oli tullut valtiokapitalistinen.
Työväestö oli yhä ilman valtaa. Se ei ollut saanut tehtaita hallintaansa, vaan valtio omisti kaiken.
Kaikkea hallitsi kommunistinen puolue, eivät työläiset.
Barcelonan anarkistinen hallinto 1930-luvulla
Espanjan sisällissota alkoi vuonna 1936, kun Francon johtamat fasistit aloittivat kapinan hallitusta vastaan.
Alkoi sisällissota, johon osallistui fasismin vastapuolella eli tasavaltalaisten puolella anarkisteja ympäri maailmaa.
Anarkistien sotajoukko oli sotilaallisesti kyvykästä ja heti, kun he olivat vallanneet jonkun kaupungin tai kylän, se julistettiin libertaarikommunistiseksi.
Peltoja pyrittiin viljelemään kollektiivisesti eli yhdessä. Peltojen väliset aidat tuli hävittää. Maat, työ ja leipä jaettiin kaikkien kesken.
Vanhuksille maksettiin eläkettä.
Yli 800 espanjalaiskuntaa rupesi talouskommuuniksi. Raha lakkautettiin. Uskonto tuhottiin,
kirkkoja poltettiin ja monia pappeja ammuttiin.
Barcelonaa hallittiin anarkistisesti. Raskas hallinto ja byrokratia lakkautettiin ja päätökset
tehtiin yhdessä eli kollektiivisesti.
Kataloniassa (Barcelonan maakunnassa) 75 % yritystoiminnasta toimi kollektiivisesti ilman, että tuottavuus kärsi.
Anarkismin tuhoksi tuli anarkismin oma oppi: pyrkimys ei ollut nousta valtaan, vaan hävittää valta ja valtio.
Stalinistiset kommunistit pyrkivät valtaan ja he onnistuivat, vaikka heitä oli alunperin paljon vähemmän kuin anarkisteja (kommunistit saivat sotilaallista tukea Neuvostoliitosta). Fasistiarmeija valtasi Barcelonan ja Katalonian ja jäljelle jääneillä tasavaltalaisten alueilla anarkismi lopetettiin.
Lopulta fasistien armeija tuhosi myös tasavaltalaiset ja Espanjaan tuli vuosikymmeniksi fasistinen hallinto.
|