FF 4 -opinto-
jakson
tiivistetyt asiat

uusi ops 2016

          Ludwig Wittgenstein. Kuvalähde: Wikipedia

This FI 4 -page in English,  translated by Google Translator
This FI 4 -page in Italian,  translated by Google Translator

 

Kurssin sisältö - opetussuunnitelma
Tieto
Tiede - tieteellinen tutkimus
Tieteen eri lajit
Totuus
Metafysiikka ja todellisuus
Olemassaolo
Jumalan olemassaolo
Koealue

 


FI 4 -opetussuunnitelma
  • kieli, merkitys ja totuus

  • totuuden luonne ja totuusteoriat; totuuden lähestyminen; välttämätön ja kontingentti totuus

  • todellisuuden ja tietoisuuden luonne; realismi ja antirealismi

  • tiedon lähteet, tiedon mahdollisuus ja rajat, tiedon oikeuttaminen, tiedon suhde varmuuteen

  • tieteellisen tutkimuksen luonne ja menetelmiä sekä tieteellinen päättely; tieteen etiikka

  • tieteen menetelmien ja teorioiden luotettavuus ja suhde todellisuuteen

  • selittäminen, ennustaminen, ymmärtäminen ja tulkinta erilaisissa tieteissä
LÄHDE:
Lukion opetussuunnitelman perusteet 2019 (pdf)



TIETOTEORIA ELI EPISTEMOLOGIA




ALUKSI TÄRKEIMPIEN KÄSITTEIDEN KERTAUS (FF 1 –KURSSIN ASIOITA):




TIETO-OPPI tai tietoteoria

= käsitys siitä, miten saadaan oikeaa tietoa.



EMPIRISMI

= näkemys, jonka mukaan tieto tulee havainnoista

• John Locke (1600-luku, Englanti)
  • Mieli on syntyessään ”tabula rasa” eli tyhjä taulu ja vasta kokemukset piirtävät siihen merkkinsä
  • Locken mukaan on olemassa objektiivinen todellisuus, jolla on sellaisia mitattavia ominaisuuksia kuin muoto, koko ja määrä. Mutta väri, tuoksu ja maku syntyvät vasta omassa mielessämme.

• George Berkeley (1700-luku, Irlanti)
oli ääriempiristi:
maailman objektiivinen olemassaolo on järjen päätelmä, eikä sitä siis voi hyväksyä.
Maailma näyttäytyy kuitenkin koko ajan samalta, koska Jumala havaitsee kaikki esineet koko ajan ja luo mieleemme esineiden ideat.


• David Hume (1700-luku, Englanti): esineiden olemassaoloa ei voi havaita, koska havaitsemme vain aistimuksia. Tätä käsitystä kutsutaan fenomenalismiksi, eli että me emme havaitse itse todellisuutta, vaan vain ilmiöitä eli fenomeeneja (phenomenon).



RATIONALISMI

= näkemys, jonka mukaan tieto tulee järjellä eli tarkalla pohdinnalla

• René Descartes (1600-luku, Ranska)
          teos "Metodin esitys"



KANT Immanuel

- 1724-1804, Saksa

- empirismin ja rationalismin synteesi: tieto tulee havainnoista, mutta havainto edellyttää käsitteen

- Kantin termit:
a posteriori –tieto = havaintotieto
a priori –tieto = havainnon ymmärtämisen mahdollistava tieto (esim. kategoriat: aika, tila, syysuhde...)

- ihminen havaitsee aina kategorioiden kautta ( aika, tila, syysuhde... )

- järjellä on rajansa:
emme tiedä, millainen maailma on itsessään ( das Ding an sich ),
tiedämme vain, millainen maailma on meille ( das Ding für uns )



A POSTERIORI -TIETO

Tieto, jonka saamme havainnolla, mm. näkemällä tai kuulemalla.
Esimerkiksi ulos katsomalla näemme, sataako vai eikö sada.
Tämä käsite on Immanuel Kantin tietoteoreettinen termi.



A PRIORI -TIETO

Tieto, joka mahdollistaa havaintotiedon ja siten edeltää havaintotietoa.
Tieto, jonka avulla voimme ymmärtää havaintoamme.
Esimerkiksi käsitys syystä ja seurauksesta, käsitys ajasta, käsitys tilasta eli maailman kolmiulotteisuudesta (leveys, korkeus ja syvyys) jne.
Tämä käsite on Immanuel Kantin tietoteoreettinen termi.



ANALYYTTINEN JA SYNTEETTINEN LAUSE


Kant jakoi lauseet analyyttisiksi ja synteettisiksi sen mukaan, mihin niiden oikeellisuus perustuu.

Analyyttinen lause on totta tai epätotta suoraan sisältönsä perusteella.


Tosia analyyttisia lauseita ovat mm. seuraavat:
  • Pallo on pyöreä.

  • Sinkut, vanhatpojat ja vanhatpiiat ovat naimattomia.

  • Kolmiossa on kolme kulmaa.

  • Ulkona sataa vettä tai ei sada vettä.

  • Vihreä on väri.

  •  2 + 3 = 5

Epätosia analyyttisia lauseita ovat mm. seuraavat:
  • Pallossa on kolme kulmaa.

  • Mikko on naimisissa oleva vanhapoika.

  • Neliössä on seitsemän sivua.

  • Myrskyssä ei tuule.

  •  2 + 3 = 51

Analyyttisen lauseen totuusarvo selviää järjen käytöllä, eli rationalistisella perustelulla.
Analyyttinen lause ei tuo uutta tietoa, koska sen sisältämä väite sisältyy jo itse lauseeseen.



Synteettinen lause on totta, jos sen väittämä asia on maailmassa totta.
Eli synteettisen lauseen totuusarvo selviää vasta sitten, kun sen väittämää asiaa verrataan maailmaan.
Synteettisen lauseen totuusarvo selviää havainnolla, eli empiristisellä perustelulla.

Esimerkiksi tosia synteettisia lauseita ovat seuraavat:
  • Suomen lipussa on sininen risti valkoisella pohjalla.

  • Etelänavalla on lunta ja jäätä.

  • Suomella ja Saksalla ei ole yhteistä maarajaa.

  • Kuusella on neulaset eikä lehdet.

  • Hevosella on neljä jalkaa.


Epätosia synteettisia lauseita ovat mm. seuraavat:
  • Ruotsin vaakunassa on punaisella pohjalla viisi kruunua.

  • Islanti sijaitsee eteläisellä pallonpuoliskolla.

  • Koivu on sieni.

  • Suomessa oppivelvollisuus päättyy 30-vuotiaana.


Synteettiset lauseet tuovat uutta tietoa.



Kant liitti analyyttisten ja synteettisten lauseiden pohdintaan myös käsitteensä a priori ja a posteriori.

Tätä voi selventää seuraavalla nelikentällä:

 
A priori -tieto


A posteriori -tieto

Analyyttinen
lause

Esim.
Pallo on pyöreä.

Kaikki analyyttiset lauseet ovat a priori -tietoa, koska niiden totuusarvo paljastuu ilman havaintoa.

Tällaisia lauseita EI voi olla olemassa.
Synteettinen
lause

Esim.
Kaikella on syynsä.
Elämme ajassa.
Elämme tilassa.

Kantin mukaan asiat, jotka mahdollistavat havainnon ja ovat meille välttämättömiä hahmottaessamme todellisuutta, ovat synteettistä a priori -tietoa.


Esim.
Ulkona sataa.
Kuusessa on neulaset.

Näiden lauseiden totuusarvo selviää, kun niiden asiaa verrataan todellisuuteen.

 
           

Mm. loogiset empiristit eivät hyväksyneet Kantin ajatusta synteettisestä a priori -tiedosta.

 




TIETOTEOREETTINEN / TIETEENFILOSOFINEN PERUSJAKO



Mitä tiede tutkii?

Perusvaihtoehdot:
  1. Tiede tutkii maailmaa

  2. Tiede tutkii maailmasta saamiamme havaintoja
    (emme voi tietää, millainen on maailma havaintojamme takana)


1.   REALISMI
      (tietoteoreettinen realismi)
= todellisuus on riippumaton ihmisen tajunnasta. Kohtaamme havainnoillamme todellisen eli reaalisen maailman.
Edustajia
    - Aristoteles
    - G.E. Moore
    - fyysikko Albert
       Einstein


Naiivi realismi = voimme havaita kaiken oikein

Kriittinen realismi = voimme havaita oikean maailman, mutta havaintomme on vajavainen ja helposti vääristyvä


2.   IDEALISMI
      (tietoteoreettinen idealismi)
= voimme havaita vain omat aistimuksemme ja ajatuksemme. Ulkomaailmasta emme tiedä mitään.

Georg Berkeley:
- ”Esse est percipi” eli oleminen on havaituksi tulemista.

Platon
- ideaoppi eli vain ideat ovat tosiolevaa,
- materia on vain harhaa,
- ideat voimme tavoittaa järjellä

Immanuel Kant:
- järjellä on rajansa: emme tiedä, millainen maailma on itsessään (das Ding an sich)
- tiedämme vain, millainen maailma on meille (das Ding für uns)


Fyysikko Nils Bohr
(kvanttimekaniikan ns. kööpenhaminalainen tulkinta, jonka mukaan juuri alkeishiukkasten mittaus tekee alkeishiukkaset sellaisiksi, millaisina me ymmärrämme ne)




ERI ASENTEITA TIEDON MAHDOLLISUUTEEN



Dogmatismi
= ilman tarkempaa tutkimusta on selvää, että tieto on mahdollista

Agnostismi (agnostisismi)
(a gnosis = ei tietoa, kreikkaa)
= on kysymyksiä, joita emme voi tiedollisesti ratkaista

Skeptisismi (skepsis=epäily)
= ei ole mahdollista saada varmaa tietoa. Äärimuodossaan nihilismi (nihil=ei mitään) = emme voi tietää mitään.
Ääriskeptisismi kieltää myös varmuuden siitä, että on olemassa tajunnan ulkopuolinen maailma (solipsismi = on olemassa vain yksi tajunta ja kaikki on sen yhden tajunnan virtaa tai unta).
Looginen ristiriita: skeptisismi väittää tietävänsä, että tieto ei ole mahdollinen

Kriittinen realismi
= tieteen parhaat tulokset voivat olla likimäärin tosia ja tieteen edistyessä lähestytään totuutta

Pragmatismi
= hyödyllisyys ja toimivuus on tiedon kriteeri   (Charles Peirce, USA)





PÄÄTTELYTAVAT



INDUKTIO

= monesta yksittäistapauksesta päätellään yleinen laki

      Esimerkiksi:

esine putoaa    

ihminen putoaa  

pysymme kiinni
maassa    

kuu pysyy radallaan,
eikä sinkoudu
avaruuteen    

ilmakehä ei haihdu
avaruuteen      
PAINOVOIMA


• induktio ei välttämättä säilytä totuutta

• David Hume (1600-luku) induktioperiaatteen kritiikki: induktioperiaate on oikeutettu sillä, että se on aina toiminut tähän asti.
Eli meillä on ollut monta yksittäistapausta, joista olemme päätelleet yleisen lain.
Mutta tämähän on induktio, eli olemme oikeuttaneet induktioperiaatteen induktiolla!
Tämähän on kehäpäätelmä!




DEDUKTIO

= yleisestä laista sovelletaan yksittäinen tapaus

• johtopäätös seuraa loogisesti lähtökohtalauseista eli premisseistä:

Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia  PREMISSI
Sokrates on ihminen                  PREMISSI
  Sokrates on kuolevainen    JOHTOPÄÄTÖS


Painovoimalaki:

kaikki kappaleet vetävät
toisiaan puoleensa     PREMISSI
ihminen on kappale ja
maapallo on kappale       PREMISSI
  Maapallo vetää ihmistä,
ihminen putoaa   JOHTOPÄÄTÖS


• deduktio säilyttää totuuden, eli jos premissit ovat totta, myös johtopäätös on tosi

• deduktio ei anna meille uutta tietoa, vaan sillä voimme vain soveltaa tosia asioita eri tilanteisiin





DAVID HUMEN SYYSUHTEEN KRITIIKKI



• Hume tajusi, että emme voi havaita syysuhdetta. Syysuhde ei ole jonkin värinen tai muotoinen tai painoinen.
Me päättelemme syysuhteen kahden asian välillä, kun ne tapahtuvat lähekkäin.

• Humen syysuhteen kritiikki iskee erityisesti empirismiin

• Immanuel Kant: ihmisen täytyy olettaa syysuhde.
Syysuhde on yksi ns. kategorioista, joita ilman emme voi tehdä havaintoja.





TIEDE


= tiede on järjestäytynyt ja kriittinen tapa hankkia pätevää tietoa




TIETEEN KRITEERIT


• järjestelmällisyys
(laajat kokonaisuudet, esim. Isaac Newtonin mekaniikka, Darwinin evoluutioteoria, Mendelejevin alkuaineiden jaksollinen järjestelmä…)

• täsmällisyys
(käsitteet rajataan tarkasti)

• kriittisyys
(tiede on itsekorjaava, virheistä opitaan)

• objektiivisuus
(ei mielipideasioita)

• testattavuus ja koeteltavuus

• julkisuus
(mahdollistaa tiedeyhteisön kritiikin). Koko tutkimusprosessi pitää julkaista mahdollisimman tarkkaan, ei vain lopputulosta.

• arvovapaus
(mikään ideologia tms. ei saa määrätä tiedettä)

• sitoutumattomuus
esim. tieteen tuloksia ei saa sanella se, joka maksaa tutkimuksen ja tutkijoiden palkan




TIETEIDEN JAOTTELU


Tieteiden jaottelu. Kuvalähde: Timo Muola





Perustutkimus
= tieteellinen tutkimus, joka tutkii alansa perusasioita ilman pyrkimystä suoraan soveltamiseen

esim.1. paleontologia = fossiilien ym. tutkiminen

esim.2. Einsteinin suhteellisuusteoria   E=mc2 
(myöhemmin sovelluksina ydinpommi ja ydinvoima)



Soveltava tutkimus
= tutkimusta, josta seuraa suoraan käytännön sovellus

esim. 1. ensimmäisen ydinpommin rakentaminen (=Manhattan-projekti) E=mc2    ydinräjähdys

esim. 2. lääketiede, tekniikka









TIEDE, EI-TIEDE JA PSEUDOTIEDE



• Ei-tiede on sitä, mitä kukaan koskaan ei väitäkään tieteeksi, esim. urheilu, ruuanlaitto tai taide

• Pseudo- eli näennäistiede = asioita, joita väitetään tieteeksi, vaikka ne eivät täytäkään tieteen tarkkoja kriteerejä
esim. kreationismi eli luomistiede, homeopatia, astrologia eli tähdistäennustaminen, frenologia eli pääkallon muodosta ihmisen psyykkisten piirteiden päätteleminen.
Pseudotiede yleensä väittää olevansa tiede.
Yleensä pseudotiede perustuu auktoriteettiin tai auktoriteetteihin, joita ei aseteta kyseenalaisiksi, vastakohtana tiede, jolla ei ole pysyviä auktoriteetteja.


Pseudotieteiden yleisiä ongelmia:


1. Sinulle kerrotaan aivan
    ihmeellisestä asiasta
          kumpi on todennäköisempi:
        a) outo asia tapahtui
        b) outoa asiaa ei tapahtui, vaan
            - on tapahtunut väärinkäsitys
            - sinulle valehdellaan
                (huomion haku, rahastus…)

2. Pseudotieteet rakentavat omat maailmaa selittävät teoriansa ja niiden käsitteet. Mutta tarvitaanko niitä? Emmekö pärjää perinteisen tieteen ajatuksilla ja käsitteillä?

Occamin partaveitsi = selittämisessä tulisi käyttää mahdollisimman vähän muuttujia ja selitysperusteita.
Kopernikuksen kehittämä aurinkokeskeinen malli on hyvä esimerkki maailmankäsitystä huikeasti yksinkertaistavasta teoriasta.
Entinen maakeskeinen malli toimi, mutta se oli erittäin monimutkainen monine erilaisine kehineen, joita vaadittiin selittämään planeettojen liikkeitä.

Kopernikuksen malli osoitti, että planeettojen kummalliset liikkeet olivat näennäisiä: ne vain näyttivät liikkuvan oudosti, koska maapallo liikkui!

3. Hyvinkin harvinaiset asiat ja yhteensattumat voivat tapahtua ilman pseudotieteellistä tai yliluonnollista selitystä.





TIETEEN KEHITYS


• tieteellisten tutkimusten määrä on lisääntynyt huomattavasti

• tieteen laatu ei ole lisääntynyt vastaavasti.

• ongelmana on myös tieteen laadun kriteerien määrittely.



Tieteen kehityksen teoriat:

1. Tiedon kasautumisteoria

= uusi tieto lisääntyy kumulatiivisesti eli uusi tieto tulee vanhan päälle

- Karl Popper




2. Tiede on epäjatkuvaa


- 1960-luvulla kritiikki tiedon kasautumisteoriaa kohtaan

- todellisuudessa jokainen teoria sisältää oman käsityksensä maailmasta, joka on erilainen kuin muissa teorioissa

- tieteilijöiden ja teorioiden maailmat eroavat toisistaan
Vertaa vanhempi Wittgenstein: ”kielipelit”

- Thomas Kuhn ja Paul Feyerabend


• Thomas Kuhnin teoria tieteen paradigmoista
Tieteen paradigma = peruskäsitys tieteestä

Tieteen paradigma sisältää käsitykset tieteen
  • perusolettamuksista
    Esimerkkejä:
    Evoluutio on biologian paradigmaattinen perusoletus.
    Alkuräjähdys on tähtitieteen paradigmaattinen perusoletus.
    Einstainin yleinen suhteellisuusteoria on fysiikan paradigmaattinen perusoletus.
  • menetelmistä
  • tutkimusongelmista
  • päämääristä


Kuhnin mielestä tiede on ryhmätoimintaa ja ryhmässä syntyy ajatus yhteisestä paradigmasta.



• Thomas Kuhnin teoria tieteen kehityksestä:
1. Esiparadigmaattinen vaihe
- paljon keskenään kilpailevia malleja ja teorioita

- tieteellä ei ole yhtenäistä lähtökohtaa eikä metodia

2. Normaalitieteen vaihe
- yksi teoria voittaa ja syntyy uusi yhtenäinen käsitys tieteestä ja sen metodeista

3. Kriisiajan tiede
- syntyy normaalitieteen ajauduttua umpikujaan, kun teorian ennusteet eivät vastaa todellisuutta

- anomalia = tieteen teorian ennusteen ja havainnon välinen ristiriita

- aluksi normaalitiede pyrkii selittämään anomaliat ja muokkaa teoriaa vastaamaan havaintoja

- kun ristiriita on tarpeeksi suuri, syntyy tieteellinen vallankumous
       
esiparadigmaattnen vaihe uudestaan


• tieteellisten menetelmien vapautta korostaa Paul Feyerabend (”dadaisti”):
- sattuman tärkeys
Esimerkiksi homeitiö lensi ulkoa elatusastiaan ja Aleksander Fleming keksi penisilliinin

- sääntöjen rikkominen, anarkismi    tieteen kehitys

- Feyerabend korostaa irrationaalisuutta: huumori, taide, myytit ja sadut vievät tiedettä eteenpäin

• Ernan McMullin: tieteelliset teoriat ovat metaforia eli vertauksia




TEORIAT TIETEEN JA MAAILMAN SUHTEESTA

1. Tieteellinen realismi
= se, mistä tiede puhuu, on totta eli reaalista

- tieteelliset teoriat viittaavat johonkin todelliseen, joka on maailmassa

- teorioiden parantuessa lähestymme koko ajan totuutta


2. Tieteellinen instrumentalismi
= tiede on vain väline eli instrumentti

- tieteen tehtävä on ratkaista empiirisiä ongelmia (eikä pyrkiä kohti ”yhtä totuutta”)





TIETEESEEN LIITTYVIÄ EETTISIÄ ONGELMIA



1. Onko uusi tieto sittenkään hyväksi?
- lisääkö tieto tuskaa?

- jos tieto lisää tuskaa, onko se siitä huolimatta hyvä?

- saako kaikkea tutkia?

- saako kaikkea hyödyntää?


2. Tieteellinen epärehellisyys
- tutkimustulosten vääristäminen

- toisten tulosten plagiointi eli kopioiminen

- tekoälyn tekemän tuotoksen esittäminen omana tuotoksena


3. Tutkimuskohteen valinta
- millä perusteella valitaan tutkimuskohde: tärkein, helpoin, rahakkain…

- millä perusteella yhteiskunta valitsee ne kohteet, joita tutkia?

- onko olemassa ns. nollatutkimusta, eli tutkimusta, josta ei ole mitään hyötyä?

- toisaalta aluksi nollatutkimukseksi tuomitusta tutkimuksesta voi myöhemmin olla hyötyä

- kumpi on tärkeämpää: perustutkimus vai soveltava tutkimus


4. Tutkimusmenetelmät
- onko eettistä käyttää ihmisiä tai eläimiä koehenkilöinä tai koeläiminä?

- millaista fyysistä tai henkistä haittaa tai kärsimystä saa aiheuttaa tieteen nimissä?


5. Tutkimuksen tulosten sovellutukset
- onko tutkija vastuussa siitä, miten hänen tutkimustuloksiaan myöhemmin käytetään?

- onko olemassa tutkimusta, jota ei voisi käyttää väärin?





KÄSITTEIDEN TIETO JA TOTUUS ERO



• totuus-käsitteen ja tieto-käsitteen ero:
-tieto viittaa maailmaan ja on jokin asia, jonka uskomme olevan maailmassa,
esim. ”Ulkona sataa”, ”Maa kiertää Aurinkoa”…
Platon: ”Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus”

- totuus sen sijaan ei viittaa maailmaan, vaan johonkin lauseeseen tai väitteeseen ja väittää, että tämä lause on totta





TOTUUSTEORIAT



Totuusteoriat vastaavat kysymykseen, että mikä on totuuden kriteeri:


1. VASTAAVUUS MAAILMAN KANSSA = KORRESPONDENSSITEORIA
=  väite on tosi, jos se vastaa sitä olotilaa, josta se väittää jotain

=  väite on tosi, jos se vastaa tutkimustuloksia

-  ongelma: mihin vertaamme teorioita, jotka pyrkivät selittämään itse todellisuuden luonteen?

2. YHTEENSOPIVUUS MUIDEN VÄITTEIDEN KANSSA = KOHERENSSITEORIA
=  väite on tosi, jos se sopii yhteen muiden totena pidettyjen väitteiden kanssa

-  ongelma: saattaa johtaa dogmaattisuuteen
        dogmaattisuus = sokea
        usko opinkappaleisiin

3. YKSIMIELISYYS TIEDEYHTEISÖSSÄ = KONSENSUSTEORIA
=  väite on tosi, jos täydellisen selvityksen jälkeenkin kaikki pitävät sitä totena

-  sopii
Kuhnin teorian normaalitieteen vaiheeseen

-  ongelma: tiede on kriittistä    kaikki eivät voi olla samaa mieltä

4. KÄYTÄNNÖLLISYYS = PRAGMAATTINEN TEORIA
=  väite on tosi, jos se toimii käytännössä

-  ongelma: entä jos väärä teoria toimii sattumalta?
Esimerkiksi Lysenko Neuvostoliitossa
(siemenviljan kylmäkäsittely)



MITÄ ON TOTUUS?



1. Korrespondenssiteoria eli vastaaavuusteoria

2. Koherenssiteoria eli yhteensopivuusteoria

3. Konsensusteoria eli yksimielisyys-teoria

4. Pragmaattinen teoria eli toimii käytännössä -teoria


5. Tieteellinen totuus
- tieteen menetelmin hankittu

- tieteellinen menetelmä:
  1. havainto lähtökohtana

  2. teoria – looginen systeemi

  3. teorian tulee pystyä ennakoimaan

  4. verifioitavuus / falsifioitavuus

6. Mystinen totuus
- sisäinen vakuuttuneisuus, oivallus

7. Ilmoitususkontojen totuus
- jumalalliseen ilmoitukseen perustuva totuus

8. Eksistentiaalinen totuus
- eletty, omakohtainen totuus

9. Relativistinen totuus
- totuus on suhteellista

10. Skeptinen tai agnostinen totuusteoria
- ei voi tietää totuutta






POSITIVISMI

Huomaa positiivinen-sanan
kaksi eri merkitystä:
    1. Myönteinen
    2. Todellinen, olemassa oleva

            Tästä merkityksestä
            "todellinen" tulee
            positivismin nimi

• positivismi on filosofinen suunta, joka korostaa:
  1. Aistitietoa

  2. Luonnontieteitä tieteen perusmallina tai ihannemallina

• syntyi ja vaikutti 1800-luvulla - perustajana August Comte


• voimakas usko tieteen kehitykseen    kaikki tieteet lähestyvät luonnontieteen metodia
Huomaa, että 1800-luvulla oli filosofiassa ja tieteessä voimakas kehityksen ajatus:
    - Hegel
    - Marx
    - Darwinin kehitysoppi

• positivismin tietokäsitys on jyrkän empiristinen, jopa fenomenologinen
empirismi = oikeaa tietoa saadaan havainnoilla

fenomenologia = käsitys, jonka mukaan emme voi havaita itse esineitä ja asioita, vaan me voimme havaita vain ilmiöitä eli fenomeeneja, kuten värejä, kulmia, liikettä, painetta yms.

• metafysiikka hylätään kokonaan

• etiikassa positivismi kannattaa relativismia (=on olemassa erilaisia käsityksiä, emmekä me tiedä, mikä on oikea)




LOOGINEN EMPIRISMI = uuspositivismi



• loogisen empirismin ja positivismin erot ja yhtäläisyydet:

Ajatus tieteen kehittymisestä luonnon- tieteiden suuntaan
LUONNON- TIETEIDEN KOROSTAMINEN


METAFYSIIKAN HYLKÄÄMINEN

Kielen analyysi johtaa metafysiikan hylkäämiseen









POSITIVISMI YHTEISET KOROSTUKSET LOOGINEN EMPIRISMI


• vaikutti 1900-luvun alussa

• loogisen empirismin toinen nimi on Wienin piiri


• loogisen empirismin perusväitteet:
  • on olemassa yhtenäinen tieteen menetelmä

  • luonnontieteet, jotka käyttävät matemaattisia menetelmiä, ovat muita kehittyneempiä

  • kielen analyysi ratkaisee filosofiset ongelmat

Ludwig Wittgenstein: ”Filosofia ei pyri ratkaisemaan ongelmia, vaan poistaa ne”
eli osoittaa ne näennäisongelmiksi

• Wienin piiri innostui Wittgensteinin ajatuksista hänen Tractatuksessaan, mutta Wittgenstein ei innostunut Wienin piiristä, vaan piti sitä jonkinlaisena tiedeuskovaisten klubina


• mielekkään ja järkevän kielen kriteerit:
1. Mielekkyysteesi = mielekkäitä ovat vain välitöntä todellisuutta kuvaavat lauseet ja näiden lauseiden yhdistelmät.

2. Käännettävyysteesi = jokainen mielekäs lause tulee kääntää niin, että se kuvaa välitöntä kokemusta.

3. Todentamisperiaate = jokainen mielekäs lause tulee voida todistaa oikeaksi havaintojen avulla.
               
ongelmat:

- luonnontieteetkään eivät noudata edellä mainittuja teesejä!

- perusteesit eivät itsekään noudata omia vaatimuksiaan

   Periaatteita piti väljentää






WITTGENSTEIN, LUDWIG:
TRACTATUS LOGICO-PHILOSOPHICUS

suomentanut Heikki Nyman,
1971, WSOY
Ludwig Wittgenstein toi 1900-luvun alkupuolella uusia ajatuksia tieto-opillisiin pohdintoihin. Seuraavassa joitain hänen ajatuksiaan hänen läpimurtoteoksestaan "Tractatus logico-philosophicus":

”Maailma on tosiseikkojen, ei olioiden kokonaisuus” (Wittgenstein 1971, lause 1.1).

”Useimmat lauseet ja kysymykset, jotka on kirjoitettu filosofian ongelmista, eivät ole epätosia, vaan mielettömiä” (Wittgenstein 1971, lause 4.003).

”Vain lauseet, jotka ovat todellisuuden kuvia, voivat olla tosia tai epätosia”
(Wittgenstein 1971, lause 4.06).

”Tosien lauseiden kokonaisuus on koko luonnontiede (tai luonnontieteiden kokonaisuus)” (Wittgenstein 1971, lause 4.11)

”Filosofia osoittaa, mitä ei voida sanoa – esittämällä selvästi sanottavissa olevan” (Wittgenstein 1971, lause 4.115)

”…kausaaliyhteyttä ei ole olemassa.” (Wittgenstein 1971, lause 5.136)

”Emme voi päätellä tulevia tapahtumia nykyisistä. Taikausko on uskoa kausaaliyhteyteen.” (Wittgenstein 1971, lause 5.1361)

”Kieleni rajat ovat maailmani rajat” (Wittgenstein 1971, lause 5.6)

”Induktion suorittaessamme oletamme todeksi yksinkertaisimman lain, joka on sopeutettavissa kokemuksiimme.” (Wittgenstein 1971, lause 6.363)

”Tällä menettelyllä (induktiolla) ei kuitenkaan ole mitään loogista perustelua, vaan ainoastaan psykologinen perustelu.” (Wittgenstein 1971, lause 6.3631)

”Huominen auringonnousu on hypoteesi, mikä merkitsee, ettemme tiedä, nouseeko aurinko.”
(Wittgenstein 1971, lause 6.36311)

”Koko modernin maailmankatsomuksen pohjana on harha, että niin sanotut luonnonlait olisivat luonnonilmiöiden selityksiä.” (Wittgenstein 1971, lause 6.371)

”Niinpä ihmiset pysähtyvät luonnonlakien edessä, aivan niin kuin ne olisivat jotain koskematonta. – Kuten entisaikojen ihmiset pysähtyivät Jumalan ja Kohtalon edessä. Molemmat ovat oikeassa – ja väärässä. Tosin vanhan ajan ihmiset ovat sikäli selkeämpiä, että he myönsivät selittämisellä olevan selvän päätepisteen, kun taas uusi järjestelmä pyrkii antamaan kuvan, että kaikki on selitetty.” (Wittgenstein 1971, lause 6.372)

”Siksi myöskään etiikkaa ei voi ilmaista lausein. Lauseet eivät voi ilmaista mitään korkeampaa.” (Wittgenstein 1971, lause 6.42)

”On selvää, ettei etiikkaa voi ilmaista. Etiikka on transsendentiaalista. (Etiikka ja estetiikka kuuluvat yhteen.) .” (Wittgenstein 1971, lause 6.421)

”Millainen maailma on, on täysin yhdentekevää sille, mikä on korkeampaa. Jumala ei ilmesty maailmassa.” (Wittgenstein 1971, lause 6.432)

”Meistä tuntuu, että vaikka kaikkiin mahdollisiin tieteen kysymyksiin olisikin vastattu, elämänongelmiamme ei olisi vielä edes sivuttu. Tosin silloin ei olisikaan yhtään kysymystä jäljellä – ja juuri tämä onkin vastaus.” (Wittgenstein 1971, lause 6.52)

”Elämän ongelman ratkaisu nähdään tämän ongelman häviämisestä.”
(Wittgenstein 1971, lause 6.521)

”On todella jotain, mitä ei voida ilmaista. Se ilmenee, se on mystistä.”
(Wittgenstein 1971, lause 6.522)

”Filosofian oikea menetelmä olisi itse asiassa se, ettemme sanoisi mitään – luonnontieteiden lauseiden lisäksi, jotka eivät lainkaan liity filosofiaan” (Wittgenstein 1971, lause 6.53)

”Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.” (Wittgenstein 1971, lause 7)


Ludwig Wittgenstein. Kuvalähde: Wikipedia

Ludwig Wittgenstein.
Kuvalähde: Wikipedia.


WITTGENSTEIN, LUDWIG - KIELI JA MAAILMA



Nuorempi Wittgenstein - Tractatus Logico-Philosophicus


• fenomenalismi: ”Maailma on tosiseikkojen, ei olioiden kokonaisuus”.
Fenomenalismi on ajatus, jonka mukaan emme havaitse itse maailmaa ja sen esineitä, vaan havaitsemme ainoastaan ilmiöitä eli fenomeenejä

• kieli on maailman kuva    = kielen kuvateoria

• kielen logiikan korostus: ”Kaikki, mitä voidaan ajatella, voidaan ajatella selvästi”

• ”Kieleni rajat ovat maailmani rajat”
    JA
”On todella jotain, mitä ei voida ilmaista. Se ilmenee, se on mystistä.”
Katso kaavio:
  MAAILMA,  
JOSTA
VOIDAAN
PUHUA
SELVÄSTI






     
MAAILMA,
JOSTA EI
VOI PUHUA


”ilmenevä”
”mystinen”

mm.
etiikka
estetiikka
Jumala


• ”Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava”
   etiikasta ja metafysiikasta puhuminen on mieletöntä.
Filosofian kysymykset (varsinkin metafysiikka) ovat näennäisiä: on puhuttu asioista, joista ei voi puhua.

   Wittgensteinin Tractatuskin on mieletön.
Se on kuin tikkaat, jotka heitetään pois, kun on kavuttu ylös (oikeaan ymmärtämiseen).

• ihmisen rajallisuus: "On todella jotain, mitä ei voi ilmaista. Se ilmenee, se on mystistä."




Vanhempi Wittgenstein


• hylkää kielen kuvateorian ja korostaa sitä, että kielen käyttö on vaihtelevaa ja moninaista

kielipelit = kielellä on monta käyttöä.
Ihmiset käyttävät kieltä hyvin moninaisesti, eivätkä välttämättä ymmärrä toisiaan, vaikka puhuvat periaatteessa samaa kieltä,
esim. kiroilu, rukoilu, haastattelu, tieteen kieli, puhe lapselle, urheiluselostus…

• filosofiset ongelmat johtuvat kielipelien sekoittumisesta

• Ludwig Wittgenstein: ”Filosofia ei pyri ratkaisemaan ongelmia, vaan poistaa ne” eli osoittaa ne näennäisongelmiksi


• kielipelit voivat olla lähellä toisiaan    perheyhtäläisyys
Kuten esimerkiksi lasten nenä voi olla helposti tunnistettava perheen/suvun nenä

• emme näe jotakin  (asioita, esineitä…), vaan me näemme jonakin

     
Tällä ankka-kaniini-vaihduntakuviolla Wittgenstein esitteli ajatustaan, jonka mukaan me emme näe jotakin, vaan näemme jonakin.


• Wittgenstein: ”Jos leijona osaisi puhua, me emme ymmärtäisi sitä”








KÄSITYS MAAILMASTA ELI ONTOLOGIA JA/TAI METAFYSIIKKA




METAFYSIIKKA

= käsitys siitä, millainen maailma on syvimmiltään
= mikä on substanssi / mitkä ovat substansseja eli perimmiltään olemassa oleva asia / asiat

Metafysiikan alueita ovat mm.
- Ontologia eli käsitys siitä, millainen maailma on
- Teologia eli käsitys siitä, millainen jumala on



ONTOLOGIAN PERUSTERMIEN KERTAUS:



AINE

eli materia. Materia on materialistien (esim. Demokritos ja Karl Marx) mielestä ainoa perusoleva eli substanssi.



ATOMI

Demokritoksen mielestä aineen pienin rakenneosanen.



DETERMINISMI

Käsitys, jonka mukaan kaikki maailmassa tapahtuu välttämättä. Sattumaa ja vapaata tahtoa ei ole.



DUALISMI

Käsitys, jonka mukaan maailmassa on kaksi substanssia eli perusolevaa. René Descartes kannatti dualismia. Hänen mielestään maailmassa on kaksi substanssia: henki (ajatteleva sielu, vrt. ”Ajattelen, siis olen” eli ”Cogito ergo sum”) ja aine (materia).



IDEALISMI

Käsitys, jonka mukaan henki tai henkinen prinsiippi on maailman ainoa substanssi eli perusoleva. Platon kannatti idealismia (Platonilla ideoiden maailma).



IDEA

Platonin mielestä ideat ovat maailman ainoa substanssi eli perusoleva. Platonin mukaan näkemämme maailman asiat ja esineet ovat ideoiden heijastumisia aineeseen. Aine on vain ideoiden eli tosiolevan varjoja (vrt.
luolavertaus).



INDETERMINISMI

Käsitys, jonka mukaan kaikki maailmassa ei tapahdu välttämättä.
Sattuma on olemassa ja ihmisellä voi olla vapaa tahto.



MATERIALISMI

Materialismin mielestä materia eli aine on ainoa perusoleva eli substanssi. Materialisteja ovat mm. Demokritos ja Karl Marx.



MATERIALISMIN ERI MUODOT:

ELIMINOIVA MATERIALISMI

Käsitys, jonka mukaan on olemassa vain materiaa. Kieltää jyrkästi kaiken henkisen olemassaolon.
Esimerkki 1
ajattelu on vain monimutkaista aivojen sähkökemiallista toimintaa.
Esimerkki 2
seurustelukumppanisi, jota rakastat, on vain luista, lihaksista ja elimistä rakentunut monimutkainen biologinen kone, joka ohjautuu aivojensa sähkökemiallisella toiminnalla.



EMERGENTTINEN MATERIALISMI

Käsitys, jonka mukaan henkiset ilmiöt (esim. tietoisuus ja itsenäinen ajattelu) tulevat esille, kun aine eli materia on tarpeeksi monimutkainen (engl. emerge = tulla esille, nousta esille). Ihmisellä tämä tapahtui, kun aivojen sähkökemiallinen toiminta kehittyi nykytasolle. Tämän käsityksen mukaan tarpeeksi monimutkainen tietokone tulee tulevaisuudessa tietoiseksi, eli se alkaa ajatella itse.
Tämä ajatus on eräiden tieteiselokuvien taustalla (esim. Terminator).



HISTORIALLINEN MATERIALISMI -
KARL MARX


Maailman tapahtumat menevät järkähtämättömästi eteenpäin yksin taloudellisten (materiaalisten) tekijöiden ohjaamina
Esimerkiksi
- olemmeko paimentolaisia
- onko tehtaita
- kuka tehtaat omistaa...
Karl Marx kehitti tämän näkemyksen.



REDUKTIIVINEN MATERIALISMI

Käsitys, jonka mukaan kaikki asiat, joita luulemme henkisiksi, kuten ajattelu, voidaan palauttaa aineen toiminnaksi
(reduktio = palauttaminen yksinkertaisemmaksi; monimutkaisen selittäminen monen yksinkertaisen prosessin toiminnalla).
Esim. ajattelu on vain monimutkaista aivojen sähkökemiallista toimintaa.



MONISMI

On olemassa vain yksi substanssi eli perusoleva.



NOMINALISMI

= näkemys, jonka mukaan ei ole olemassa yleisolioita eli ideoita
(esim. "punaisuus").
Yleisoliot ovat vain nimiä ("nomen").
Nominalismi kritisoi Platonin ideaoppia.



ONTOLOGIA

Filosofian (tarkemmin sanoen metafysiikan) osa-alue, joka tutkii sitä, millainen maailma on.



PLURALISMI

= on olemassa monta substanssia eli perusolevaa.



SUBSTANSSI

= perusoleva, joka on koko näkemämme maailman taustalla ja mistä kaikki riippuu tai johtuu.
Materialistien mielestä ainoa substanssi on materia.





ONTOLOGIAN ALKUVAIHE



ANTIIKIN KREIKAN LUONNONFILOSOFIT

- maailman selittäminen ilman uskonnon myyttejä

- Thales:
vesi on substanssi

- Pythagoras:
matematiikka on maailman perusta eli substanssi.
Lukuja jopa palvottiin eli matematiikka yhdistettiin uskonnolliseen mystikkaan.

- Herakleitos:
muutos on keskeisintä, "Kaikki virtaa"

- Parmenides:
todellisuus on yksi ja se on liikkumaton. Muutos ja moneus ovat harhaa.

- Empedokles:
neljä alkuainetta eli substanssia: tuli, vesi, ilma ja maa

- Demokritos:
kaikki koostuu atomeista eli materiasta, "atomos"=jakamaton, kreikkaa
a tomos = ei jakaa




PLATON

- 427–347 eKr, Kreikka

- Sokrateen oppilas

- ideaoppi = vain ideat ovat tosiolevaa
    (eli substanssi)
      luolavertaus
      näemme vain varjoja






ONTOLOGIAN PERUSJAKO


1.   MATERIALISMI
= aine eli materia on kaiken perusta.
Aine on substanssi.
Edustajia
    - Demokritos
    - Marx


2.   IDEALISMI       (ontologinen idealismi)
= kaiken perusta on jokin henkinen prinsiippi
Edustajia
    - Platon
    - Hegel





SUBSTANSSIEN LUKUMÄÄRÄ:



NIMITYS SUB-
STANS-
SIEN
LUKU-
MÄÄRÄ
ESIMER-
KIKSI
KANNAT-
TAJA
Monismi Yksi Materialismi

Idealismi

Marx

Platon

Dualismi Kaksi
Henki ja
aine

Descartes
Pluralismi Monta
Tuli, ilma,
vesi, maa

Lukematon
määrä
(monadit)

Empedokles


Leibniz






DESCARTESIN METAFYSIIKKA       (=käsitys substansseista)



René Descartes. Kuvalähde: Wikipedia

René Descartes


• ”Ajattelen, siis olen”    ajatteleva sielu on varmasti olemassa    henki (mm. sielu) on substanssi

• aineesta saamamme havainnot ovat niin yhdenmukaisia, että myös aine on substanssi

• henki ja aine ovat melkein kokonaan erillisiä:

HENGEN
MAAILMA


Jumala

vapaus
ihminen


ihminen on sekä hengen maailman että aineen maailman asukas

AINEEN
MAAILMA


Eläimet
Esineet

Mekanistisuus
Determinismi




eläimet ovat monimutkaisia koneita!





HEGELIN FILOSOFIA JA METAFYSIIKKA


• Hegel, Georg W.F., Preussi, Saksa, 1770-1831

• idealisti = maailman perustodellisuus on henkinen

• rationalisti = saamme oikeaa tietoa järjellä

• Absoluuttinen henki eli maailmanhenki on alarakenne, josta nousevat yhteiskunnan rakenteet eli ylärakenne, korkeimpana valtio:


YLÄRAKENNE

YHTEISKUNNAN RAKENTEET
KORKEIMPANA VALTIO

           

ALARAKENNE

ABSOLUUTTINEN HENKI
ELI MAAILMANHENKI


• maailmanhenki tuo itsensä ilmi maailmassa (   maailmanhistoria ) dialektisen prosessin kautta: teesi    antiteesi    synteesi (...teesi   ...)

• Järjen viekkaudella maailmanhenki johtaa historiaa, vaikka kukaan ihminen ei sitä teekään.

• vain henkinen prinsiippi on todellinen.

• "Todellinen on järjellistä ja järjellinen on todellista"

• Hegel on Platonin ohella filosofian historian kuuluisin idealisti.


• väitetään,että Hegel olisi ennen kuolemaansa sanonut "vain yksi ymmärsi minua ja hänkin väärin"
tai "vain yksi ymmärsi minua eikä hänkään minua täysin ymmärtänyt".
Tuo väärinymmärtäjä oli Karl Marx.
Marx hyväksyi Hegelin alarakenne-ylärakenne -teorian, mutta käänsi sen toisin päin.
Eli kun Hegelillä materiaalinen nousee henkisestä, niin Marxilla henkinen nousee materiaalisesta.




LEIBNIZ


• Leibniz oli huippulahjakas matematiikan kehittäjä ja yleisnero

• hän oli 1600-luvun rationalisteja Descartesin ja Spinozan ohella

• Leibniz: ”Maailmamme on paras mahdollinen maailma”
Oudolta kuulostavan väitteen selitys:
Jos viemme maailmasta kaikki mahdollisuudet pahuuteen, viemme maailmasta samalla vapaan tahdon. Tahdon vapaus on kuitenkin tärkein asia ja siksi oma maailmamme, josta se löytyy, on ”paras mahdollinen maailma”

• Leibnizin ontologia: maailma koostuu monadeista, joita on lukematon määrä. Jumala on järjestänyt monadit kokonaisuudeksi.




SPINOZA


• hollantilainen juutalainen linssinhioja 1600-luvulta

• hän oli 1600-luvun rationalisteja Descartesin ja Leibnizin ohella

• laati filosofiansa matemaattisen objektiiviseksi geometriseksi aksioomien, määritelmien ja todistelujen järjestelmäksi

• maailma on tiukan lainalainen, perimmäisenä olemuksena jumala

• Spinoza ymmärtää jumalan panteistisesti
(panteismi=kaikki on jumaluutta).
   Spinoza: ”jumala eli luonto”





POPPERIN KOLME MAAILMAA



Maailma 1:

FYSIKAALISTEN olioiden ja tapahtumien maailma, mukaan lukien biologiset oliot.


Maailma 2:

MENTAALISTEN ELI HENKISTEN olioiden ja tapahtumien maailma sekä ihmisissä että eläimissä. Siihen kuuluu muun muassa tietoisuus.


Maailma 3:

IHMISMIELIEN JA IHMISYHTEISÖJEN HENKISTEN TUOTTEIDEN MAAILMA. Siihen kuuluvat muun muassa sellaiset abstraktit oliot kuten väittämät, tieteelliset teoriat ja luonnolliset luvut, sekä kulttuuriset ja sosiaaliset tuotteet, kuten kertomukset, myytit, työkalut, sosiaaliset instituutiot ja taideteokset.







OLEMASSAOLO




Katso tämä asia oppikirjasta sivut .





JUMALA JA JUMALATODISTUKSET FILOSOFIASSA



• käsitteet:
  • teismi = on olemassa persoonallinen Jumala
    TAI
    on olemassa jumala

  • ateismi = ei ole olemassa jumalaa

  • agnostismi = emme tiedä, onko jumala olemassa vai ei ole
    (a-gnosis = ei tietoa, kreikkaa)

  • panteismi = kaikki on jumaluutta

• kenellä on todistamisen taakka?
Eli täytyykö teistien todistaa jumalan olemassaolo, vai ateistien todistaa jumalan olemattomuus?
   Occamin partaveitsi = ei tule olettaa mitään ylimääräistä (selitysperustetta tai oliota)

   todistamisen taakka lankeaa siis teisteille.



JUMALATODISTUKSIA:

1. Ontologinen todistus
Jumala-käsitteeseen kuuluu käsitys Jumalan täydellisyydestä.
Jos Jumala ei olisi täydellinen, se ei olisi Jumala.
Olla oikeasti olemassa on täydellisempää kuin olla olemassa vain ihmisten mielissä.
Siksi Jumala on olemassa.

2. Kosmologinen todistus
Maailma on olemassa.
Maailma on syntynyt jotenkin.
Maailma ei ole voinut synnyttää itseään.
Täytyy olla olemassa jokin maailman ulkopuolinen olento, joka on tehnyt maailman.
Tuo olento on Jumala.

3. Teleologinen todistus
Maailmassamme kaikki on hyvin suunniteltua ja toimii hyvin.
Täytyy siis olla jokin suunnittelija, joka on suunnitellut kaiken.
Tuo suunnittelija on Luoja eli Jumala.

4. Moraalinen todistus - Immanuel Kant:
Puhdas järki ei voi todistaa jumalan olemassaoloa. Käytännöllinen järkemme edellyttää, että Jumala on olemassa, sielumme on kuolematon ja tahtomme on vapaa (käytännöllisen järjen oletukset eli postulaatit). Eli, jotta maailmassa säilyisi moraali ja järjestys, nämä kolme tulee olettaa.

5. Pelurin todistus - Blaice Pascal:
Jos Jumala on olemassa, Hän on kaikkihyvä olento, joka lupaa meille ikuisen elämän. Ikuisen elämän saa vain, jos uskoo Jumalaan    siis kannattaa uskoa.

6. Zenon Kitionilaisen (kuoli noin 263 eaa. eli eKr.) todistus:
On järkevää uskoa Jumalaan, mutta ei ole järkevää uskoa sellaiseen, jota ei ole olemassa
  siis Jumala on olemassa.



TODISTEITA JUMALAN OLEMATTOMUUDESTA:

1. Empiirinen argumentti eli Jumalaa ei voi havaita.

2. Occamin partaveitsi = ei tule olettaa mitään ylimääräistä (selitysperustetta tai oliota)

3. Teodikea-ongelma = miksi kaikkivaltias ja hyvä Jumala ei poista kärsimystä?
      Vrt.
Leibniz: ”Paras mahdollinen
      maailma”



• nykyfilosofiassa jumalalla on hyvin pieni rooli, monesti ei roolia lainkaan.
Miksi sitten aiemmin jumalalla oli filosofiassa niin suuri merkitys?
1. Luonnontieteet olivat kehittymättömiä ja jumalaa tarvittiin selittämään asioita, esim.
  • miten maailma on syntynyt?
  • miten elimistö toimii?
  • mistä aurinko saa energiansa?
  • miksi planeetat ja kuu pysyvät radoillaan?
  • mitä tähdet ovat?
  • miksi on maanjäristyksiä?
  • mikä ilmiö salama on?
  • miksi Alppien ylärinteiltä löytyy merieläinten fossiileja?
Moniin näihin kysymyksiin oli aiemmin jumalan toiminta ainoa vastaus.
Esimerkiksi 1700-luvulla syntyi oppineiston ja ylhäistön keskuudessa deismi, jonka mukaan jumala on kerran luonut, mutta ei enää vaikuta maailmaan
  kellovertaus eli jumala on ikään kuin kelloseppä, joka on tehnyt maailman ja laittanut sen sitten pyörimään luonnonlakien mukaan.


2. Varsinkin rationalistit ovat usein nähneet jumalan tärkeänä palana omaa maailmankäsitystään.
Esimerkiksi 1600-luvun rationalistit Descartes, Leibniz ja Spinoza.

3. Myös empirismin puolella on joskus ollut niitä, jotka löytävät jumalasta selityksen kysymyksiinsä,
Esimerkiksi Berkeley

4. Myös 1900-luvulla monet filosofit ja huipputiedemiehet ovat puhuneet jumalasta, esim.
  • Wittgenstein (Tractatus): Jumala, etiikka ja estetiikka ilmenevät, mutta niistä ei voi puhua (järkevästi).

  • Albert Einstein: ”Jumala ei heitä noppaa” eli Einstein ei hyväksynyt kvanttimekaniikan todennäköisyyteen perustuvia teorioita.


Usko on loppujen lopuksi uskon, ei järjen asia.

• Tiede ja filosofia eivät hyökkää uskontoa vastaan, mutta uskonnon väärinkäyttöä kritisoidaan.
Ns. skientismi eli tieteisuskovaisuus hyökkää kyllä uskontoa vastaan, mutta sitä kritisoidaan voimakkaasti tieteen ja filosofian puolelta.

• uusateismin johtava nimi on englantilainen evoluutiotutkija Richard Dawkins, pääteos ”Jumalharha” ("The God delusion")



KOEALUE   (alustava)

Kokeeseen tulee muuten koko oppikirja, paitsi EI seuraavia asioita:
  • supervenienssi (lisätietolaatikko) s. 24

  • universaaliongelman tarkempi analyysi s. 37-49

  • ontologian menetelmät s. 50-53

  • Heidegger s. 55-56

  • kielen tarkempi analyysi s. 69-81

  • looginen päättely s. 82-87, 89-90

  • Husserl s. 102-104

  • kielellinen transsendentaalifilosofia s. 105

  • tiedon perustan analyysin loppupuoli s. 110-115 (Huomaa, että ”Epäilyn kumoamattomuus” sivun 115 puolivälistä alkaen on koealueessa)

  • hermeneutiikka s. 146-150

Ja tietysti tämän nettisivumme asiat