Lucius Annaeus Seneca: Kirjeet Luciliukselle
Ystävän hankkiminen
"ei sitä varten, kuten Epikuros sanoo samassa kirjeessään, "että hänellä olisi joku, joka istuisi hänen sairasvuoteellaan, pelastaisi hänet
vankilasta tai puutteesta" vaan että hänellä olisi joku, jonka sairasvuoteella hän itse voisi istua ja jonka hän itse voisi vapauttaa, jos tämä olisi
vihollisvartion piirittämä."
Sivut 32-33, yhdeksäs kirje (9:8)
""Koko omaisuuteni on mukanani": oikeudenmukaisuus, hyve, järkevyys ja vieläpä se, ettei ihminen pidä hyvänä mitään, mikä voidaan riistää häneltä pois."
Sivu 34, yhdeksäs kirje (9:19)
""Meidän on kunnioitettava hyvää miestä ja pidettävä hänet aina silmiemme edessä niin, että elämme ikään kuin hän katselisi ja teemme kaiken ikään kuin hän näkisi."
... Suuri osa synneistä tehdään tyhjäksi, jos synnintekoa harkitsevan vierellä seisoo todistaja.
Sielulla pitäisi olla joku, jota se voi kunnioittaa, jonka avulla se voi
tehdä sisimmästään pyhemmän.
Valitse joku, jonka elämään, puheisiin ja sielua peilaaviin kasvoihin olet mieltynyt; kuvittele hänet aina joko vartijaksi tai esikuvaksesi.
... oiot kieroutumasi ainoastaan suoran mittakepin avulla."
Sivu 38, kymmenes kirje, lainaus Epikurokselta (10:8-10)
"Kuvitelmamme häiritsevät meitä eniten...
On todennäköistä, että jotakin pahaa tulee tapahtumaan. mutta se, että niin tapahtuu, ei ole välttämättä totta.
Miten monia odottamattomia tapahtumia onkaan sattunut!
Miten monia odotettuja tapahtumia ei ole koskaan ilmaantunut!
Ja jos onnettomuuksia tuleekin tapahtumaan, mitä omaa murhettaan vastaan kiirehtiminen hyödyttää?
Kärsit tarpeeksi aikaisin sitten, kun onnettomuus tapahtuu...
Tulee tapahtumaan monia asioita, joilla aika joko lykkää, estää tai siirtää lähestyvän tai lähelle tulleen vaaran toisten harteille: tulipalot ovat avanneet pakoteitä;
sortumat ovat laskeneet jotkut pehmeästi maahan; joskus miekka on hervonnut aivan kurkulta; jotkut ovat eläneet teloittajiaan kauemmin."
Sivu 42, 13. kirje (13:9-11)
Ei urheilua:
"Huolehdi siis etenkin sielusi terveydestä... Onhan - rakas Lucilius - käsivarsiensa harjoittaminen, harteidensa leventäminen ja keuhkojensa vahvistaminen typerää ja
oppineelle miehelle tyystin sopimatonta puuhaa..."
Sivut 47-48, 15. kirje (15:2)
Filosofian merkitys:
"Filosofia ei ole kansanomaista eikä komeiluun taipuvaa toimintaa; filosofia ei pidä sanoissa vaan teoissa.
Sitä ei myöskään harjoiteta siksi, että päivät kuuluisivat joissain huvituksissa tai että joutenolon ikävystyttävyys vähenisi; se muokkaa ja rakentaa sieluamme,
panee elämämme järjestykseen, viitoittaa tekomme, osoittaa, mitä meidän on tehtävä ja mitä jätettävä tekemättä se istuu peräsimessä ja
ohjaa matkamme vaarallisten kuohujen läpi.
Ilman sitä kukaan ei voi elää häiriintymättömästi ja
levollisesti; joka hetki tapahtuu lukemattomia asioita, jotka vaativat neuvoa, jota on pyydettävä filosofialta."
Sivu 50, 16. kirje (16:3)
Rikkauden ja sen tavoittelun turhuus:
"Rikkaus on estänyt monia harjoittamasta filosofiaa; köyhyys on esteetöntä, huoletonta.
Kun sotamerkki soi, köyhyys tietää, ettei sen kimppuun hyökätä; kun huudetaan
"tulipalo", se miettii, miten pääsisi ulos, ei mitä kantaisi ulos ...
Köyhyyden ei ole syytä estää meitä harjoittamasta filosofiaa - ei myöskään puutteen. Sen harjoittamiseen kiirehtivien on kestettävä jopa nälkää; kuinka paljon
jotkut ovat sietäneet piirityksessä, ja mikä muu heidän kestävyydessä palkintoja olikaan kuin se, etteivät he joutuneet voittajan mielivaltaan?
Miten paljon suurempi onkaan filosofian lupaus: ikuinen vapaus, vapaus kaikkien ihmisten ja jumalten pelosta!"
Sivut 52-53 17. kirje (17:3-6)
Juhlimisesta joulu-saturnalia -juhlan yhteydessä:
"Tämä on paljon uljaampaa: olla kuiva ja raitis, kun kansa on päissään ja oksentaa - tämä kohtuullisempaa: olla vetäytymättä erilleen, olla tekemättä itseään
silmiinpistäväksi, olla sekoittumatta kaikkiin vaan tehdä samaa mutta ei samalla tavalla; juhlapäivää on nimittäin sallittua viettää hillitysti."
Sivu 54, 18. luku (18:4)
Suhtautuminen rikkauteen:
"Jumalan arvoinen on yksin se, joka halveksii rikkauksia; enkä kiellä sinua omistamasta niitä mutta tahdon varmistaa, että omistat ne levollisesti; voit yltää
siihen ainoastaan yhdellä tavalla: jos saat itsesi vakuuttumaan siitä, että voit elää onnellisesti myös ilman niitä, jos pidät niitä aina pois haihtumaisillaan olevina."
Sivu 55, 18. luku (18:13)
""Jos tahdot", hän kirjoittaa, "tehdä Pythokleesta rikkaan, älä lisää hänen rahojaan vaan vähennä hänen himojaan.""
Sivut 61-62, 21. kirje, lainaus Epikurokselta (21:7)
Suhtautuminen kärsimykseen:
"Köyhdyn: liityn enemmistöön. Joudun maanpakoon: ajattelen syntyneeni siellä, minne minut lähetetään. Joudun kahleisiin: mitä sitten? olenko nytkään vapaa?
Luonto on sitonut minut ruumiini raskaaseen painoon.
Kuolen: se tarkoittaa, etten enää voi sairastaa, etten enää voi joutua kahleisiin, etten enään voi kuolla."
Sivu 70, 24. kirje (24:17)
"Mikään omistamamme ei ole välttämätöntä.
Palatkaamme jälleen luonnon lakiin: rikkaus on valmiina tarjolla. Tarvitsemamme on joko ilmaista tai halpaa: luonto kaipaa
vain vettä ja leipää.
Luonnon mukaan kukaan ei ole köyhä: jokainen halunsa sen rajojen sisään sulkenut voisi kilpailla onnesta itsensä Juppiterin kanssa."
Sivu 73, 25. kirje (25:4)
Seneca lainaa aluksi Epikurosta.
""Harjoittele kuolemaa."
Näin sanova käskee harjoittelemaan vapautta. Se, joka on oppinut kuolemaan, on oppinut pois orjuudesta.
Hän on kaiken vallan yläpuolella tai ainakin sen tuolla puolen.
Mitä merkitsevät hänelle vankilat, vankeus, häkit? Hänellä on avoin ovi.
Meitä kahleissa pitäviä ketjuja on vain yksi - elämän rakkaus,
josta ei tosin pidä luopua, mutta jota on kuitenkin vähennettävä, jotta tilanteen joskus niin vaatiessa mikään ei pidätä eikä estä meitä olemasta valmiita tekemään
heti sitä, mitä meidän kerran on tehtävä."
Sivu 75, 26. kirje (26:10)
"Ihmetteletkö, ikään kuin uutena asiana sitä, ettet ole karkoittanut mielesi alakuloisuutta ja raskautta niin pitkällä matkustelullasi ja noin monilla
paikanvaihdoksillasi? Sinun täytyy muuttaa sieluasi, ei ilmanalaa. Vaikka ylität suunnattoman meren, paheesi seuraavat sinua. päädyitpä minne tahansa.
Sokrates sanoi eräälle samaa valittavalle näin: "Miksi ihmettelet, etteivät ulkomaanmatkasi hyödytä sinua lainkaan, vaikka kuljetat mukanasi omaa itseäsi?
Samainen syy, joka ajoi sinut liikkeelle, seuraa kintereilläsi.""
Sivu 77, 28. kirje (28:1-2)
"Onnellisen elämän ydin on täydellinen mielenrauha ja sen järkähtämätön varmuus"
Sivu 105, 44. kirje (44:7)
"Elä orjasi kanssa lempeästi, jopa ystävällisesti, ja päästä ne puheillesi neuvotteluun ja kanssakäymiseen kanssasi."
Sivu 111, 47. kirje (47:13)
"Jos joskus tahdon narrin huvittavan itseäni, minun ei tarvitse etsiä kaukaa: nauran omalle itselleni."
Sivu 119, 50. kirje (50:2)
"Meidän on palveltava sotilaina, ja vieläpä sellaisessa sodassa, jossa ei koskaan anneta lepoa, ei koskaan rauhaa: erityisesti on lannistettava nautinnot."
Sivu 121, 51. kirje (51:6)
"On jotakin, missä viisas vie voiton jumalasta: jumala on peloton luonnon ansiosta, viisas omasta ansiostaan."
Sivu 128 53. kirje (53:11)
Platonin ideaopin esittely
58. kirje
"Kun olemme menettäneet ystävämme, silmämme eivät saisi pysyvät kuivina, mutta eivät myöskään tulvia; on kyynelehdittävä, ei paruttava ääneen."
Sivu 149, 63. kirje (63:1)
Stoalainen ontologia:
"Meidän stoalaisemme sanovat - kuten tiedät - että maailmankaikkeudessa on kaksi asiaa, joista kaikki syntyy: syy ja aine.
Aine lepää liikkumattomana, kaikkeen valmiina materiana, ja se asettuisi aloilleen, ellei kukaan liikuttaisi sitä.
Syy - eli järki - sitä vastoin muovaa ainetta ja vääntää sen mihin ikinä tahtoo, tekee siitä kaikenlaisia töitä."
Sivu 153, 65. kirje (65:2)
Aristoteleen neljän syyn esittely.
"Platon lisää näihin viidenneksi esikuvan, jota hän itse nimittää ideaksi."
Sivu 153-154, 65. kirje (65:4-6)
"Kaikki maailmat koostuvat aineesta ja jumalasta. Jumala hallitsee näitä itseään ympäröiviä aineksia, jotka seuraavat sitä ohjaajanaan ja johtajanaan.
Mutta jumalalle alistuvaa materiaa mahtavampi ja kallisarvoisempi on se mikä luo - siis jumala.
Sitä paikkaa, mitä jumala pitää tässä maailmassa, pitää ihmisessä sielu. Mitä aine on maailmankaikkeudessa, sitä on meissä ruumis. palvelukoot huonommat
siis parempia; olkaamme vahvoja sattuman antia vastaan; älkäämme vavisko vääryyksiä, älkäämme iskuja, älkäämme kahleita, älkäämme puutetta.
Mitä kuolema on? Joko loppu tai siirtymä."
Sivu 156-157, 65. kirje (65:23-24)
"On rikollista elää riistämällä toisten henkiä, mutta sitä vastoin kaikkein kauneinta kuolla riistämällä oma henkensä."
Sivu 177, 70. kirje (70:28)
"Päihtymys ei synnytä paheita, vaan kiskoo ne esiin."
Sivu 234, 83. kirje (83:20)
Filosofian jaottelu: etiikka, luonnonfilosofia ja logiikka.
"... filosofian osa-alueita on kolme: moraalinen, luonnollinen ja rationaalinen."
89. kirje
"Filosofian ainoa tehtävä on saavuttaa totuus jumalallisista ja inhimillisistä asioista; uskonnollisuus, uskollisuus, oikeudenmukaisuus ja kaikkien muiden
yhteen liittyneiden ja toisiinsa yhteydessä olevien hyveiden muodostama saattojoukko eivät koskaan eroa siitä.
Se opettaa kunnioittamaan jumalallisia
asioita, rakastamaan inhimillisiä, ja että valta on jumalten käsissä, ihmisten kesken toveruus. Tämä toveruus pysyi jonkin aikaa loukkaamattomana
ennen kuin ahneus hajotti yhteisön ja köyhdytti myös kaikkein rikkaimmiksi tekemänsä, sillä ihmiset lakkaavat omistamasta kaiken tahtoessaan kaiken omakseen."
Sivu 272, 90. kirje (90:3)
"Välttämättömyystarpeet vaativat vain vähäistä vaivannäköä: ylellisyystarvikkeiden vuoksi ponnistellaan."
Sivu 275, 90. kirje (90:16)
Tämän jälkeen monta esimerkkiä muiden kansojen yksinkertaisista vaatteista ja asumuksista.
"Kunnioitettavia asioita ovat oikeudenmukaisuus, velvollisuudentuntoisuus, uskollisuus, rohkeus ja järkevyys: halveksittavavia sitä vastoin ovat ne seikat,
joita kaikkein halveksittavavimmat ihmiset usein saavat kaikkein runsaimmin - vankat sääret, käsivarret ja hampaat sekä niiden terveys ja lujuus."
Sivut 290-291, 92. kirje (92:19)
"Meidän ei pidä huolehtia siitä, että elämme kauan, vaan siitä, että elämme tarpeeksi, sillä kauan elämiseen tarvitaan kohtaloa, tarpeeksi elämiseen sielua. ...
"Mutta tuo toinen kuoli nuorena." Mutta hän suoritti hyvän kansalaisen, hyvän ystävän ja hyvän pojan velvollisuudet; hän ei hellittänyt missään suhteessa,
vaikka hänen elinikänsä olisikin epätäydellinen, hänen elämänsä on täydellinen.
"Toinen on elänyt kahdeksankymmentä vuotta." Ei vaan hän on ollut olemassa
kahdeksankymmentä vuotta - ellet sitten kenties tarkoita hänen eläneen samalla tavalla kuin puiden sanotaan elävän. ...
Tahdotko tietää, mikä ero tämän virkeän onnettaren halveksijan, kaikki ihmiselämän sotapalvelukset suorittaneen ja sen ylimpään hyvään kohonneen ihmisen sekä
tuon toisen välillä on, jolle on uskottu monia vuosia? Ensimmäinen on olemassa kuolemansa jälkeenkin, toinen on menehtynyt ennen kuolemaansa."
Sivu 295, 93. kirje (93:2-4)
"Oletko kaikesta huolimatta harmissasi tai valitat jostakin etkä ymmärrä, ettei mainitsemissasi asioissa ole mitään muuta pahaa kuin se, että olet harmissasi ja
valitat niistä? Jos kysyt minulta, pidän miehelle viheliäisen ainoastaan sitä, jos maailmankaikkeudessa on jotakin, mitä hän pitää viheliäisenä. Sinä päivänä,
kun en enää pysty sietämään jotakin, en enää siedä itseäni. Voin huonosti: se on osa kohtaloani. Palveluskuntani on sairaana, sijoitukseni tuottavat harmia,
taloni on rysähtynyt kasaan, tappiot, iskut, vaivat ja pelot ovat käyneet kimppuuni: niin tapaa käydä. Se ei riitä: niin täytyi käydä. Sellaiset asiat
määrätään meille, eivät tapahdu sattumalta."
Sivu 326, 96. kirje (96:1)
"Eläminen on sotapalvelusta."
Sivu 326, 96. kirje (96:5)
"Vastaanota välttämättömyydet tyynin mielin."
Sivu 337, 99. kirje (99:22)
"Pidät kuolemaa onnettomuuksista suurimpana, vaikkei siinä ole mitään muuta pahaa kuin se, mikä sitä edeltää - sen pelkääminen."
Sivu 353, 104. kirje (104:10)
Koonnut Timo Muola
|