Schachterin-Singerin koe


Schachterin-Singerin kokeessa haluttiin saada selville, miten tunne syntyy.

Tutkijoilla oli tästä asiasta monia eri näkemyksiä:
  1. Osa oli sitä mieltä, että meille syntyy tunne, kun meidän ruumiissamme tapahtuu fyysisiä/fysiologisia muutoksia. Jos vaikka alamme itkeä tai jos sydämemme alkaa hakata, niin huomaamme nämä muutokset ja siitä syntyy tunne.

  2. Jotkut tutkijat olivat sitä mieltä, että ihmisille syntyy tunne silloin, kun näemme ympäristössämme muiden toimivan jollain tietyllä tavalla.
    Esimerkiksi jos joku toimii uhkaavasti, meille syntyy pelon tunne. Tai jos ympärillämme nauretaan ja kaikilla muilla on hauskaa, niin meillekin syntyy ilon tunne.

  3. Jotkut tutkijat taas korostivat sitä, että tärkeimpiä ovat omat sisäiset mallimme.
    Esimerkiksi jos olisimme nauravien ihmisten joukossa, mutta emme pidä kyseistä asiaa hauskana (esim. pidämme vitsiä loukkaavana), emme haluaisi nauraa muiden kanssa.
    Eli meillä on silloin erilainen sisäinen malli maailmasta ja nauramme eri asioille.
Tässä tutkimuksessa on koeryhmä, kontrolliryhmä ja se tyypillinen asetelma, että koehenkilöille ei oikeasti kerrota, mitä tässä tutkitaan.
Koehenkilöt joutuvat toimimaan yllättävässä tilanteessa.

No miten Schachterin-Singerin koe sitten tapahtui?

Valmistelu


Aluksi kaikille koehenkilöille annettiin suoneen adrenaliinia.
Siis sekä koeryhmäisille että kontrolliryhmäläisille, aivan kaikille.

Kuvat: Timo Muola

Kaikille myös kerrottiin, että se on vitamiinivalmistetta.
Eli aivan tyypillinen psykologisessa tutkimuksessa tapahtunut huijaus: koehenkilöille ei kerrota asioita oikein.

Kuvat: Timo Muola

Adrenaliinilla on seuraavia vaikutuksia: sydän alkaa hakata, voi tulla kylmää hikeä, kädet alkavat vapista…

Koeryhmä

KOERYHMÄ 1 - VIHAINEN

Koeryhmäläisille EI kerrottu mitään ruiskeen sivuvaikutuksista ja heille pikemminkin sanottiin, että ruiskeella ei ole sivuvaikutuksia.
Oikeastihan adrenaliinilla on vaikutuksia, kun sitä ihmisiin ruiskutetaan: sydän alkaa hakata, voi tulla kylmää hikeä, kädet alkavat vapista…
Koeryhmäläisille ei kerrottu mitään näistä sivuvaikutuksista.

Seuraavassa vaiheessa koeryhmäläiset joutuivat odotustilaan. Heille annettiin paperi ja kynä käteen ja pyydettiin vastaamaan kyselyyn.
Sanottiin, että täytä tämä sillä aikaa, kun odottelet tässä.
Tyypilliseen tapaan koe todellisuudessa tapahtui juuri silloin.
Tämän kokeen sosiaalinen osuus (sellainen, jossa oli muita ihmisiä mukana) tapahtui, kun koehenkilö oli odotustilassa.
Sinne tuli toinen ihminen. Koehenkilö luuli, että hän on toinen koehenkilö. Ja tietenkin, jos hän sitä kysyi, niin toinen myönsi, että hän on koehenkilö.
Mutta todellisuudessa tämä uusi ihminen oli kokeenjohtajan apulainen. Hänellä oli rooli, jota hänen piti näytellä.

Osa näistä kokeenjohtajan apulaisista näytteli vihaisia.

Kuvat: Timo Muola

He olivat erittäin vihaisia: kirosivat sitä, kun siinä kyselyssä kysyttiin heidän mielestään jopa loukkaavia asioita.
He olivat vihaisia ja osoittivat sen puheella, ilmeillä, eleillä sekä käsien ja jalkojen liikkeillä.

Koehenkilöt katselivat sitä ja samaan aikaan heidän elimistössään vaikuttivat adrenaliinin aiheuttamat muutokset.
Sydän alkoi hakata, kädet alkoivat vapista ja ehkä tuli kylmää hikeä.
Koehenkilöillä ei ollut mitään selitystä elimistössään tapahtuville fysiologisille muutoksille: heillehän oli sanottu, että ruiske ei tehnyt mitään muutoksia.
Heille syntyi aito ja oikea vihan tunne. Hekin alkoivat olla raivoissaan: puhe oli vihaista (esim. kiroilua), kädet alkoivat viuhtoa ja/tai menivät nyrkkiin jne.

Kuvat: Timo Muola

Heille syntyi aito vihan tunne.


KOERYHMÄ 2 - ILOINEN

Toiset koeryhmäläiset tapasivat odotushuoneeseen mennessään ihmisen, joka oli yli-iloinen eli euforinen.
Hän puhui ja lauloi ja tanssi iloisesti: kaikki on hyvin ja kaikki on ihanaa… Hän oli kokeenjohtajan apulainen.

Kuvat: Timo Muola

Mitä tapahtui koehenkilöille?

Jälleen koehenkilö tunsi itsessään ne adrenaliinin aiheuttamat muutokset:
sydän alkoi hakata, kädet alkoivat vapista, ehkä tuli kylmää hikeä
Koehenkilölle syntyi oikeasti ilon tunne. Hän tulkitsi elimistönsä muutokset ja hänelle syntyi oikea ilon ja riemun tunne.

Kuvat: Timo Muola

Hänkin alkoi ehkä tanssia huoneessa ja oli iloinen.

Tällainen oli kahtia jaettu koeryhmä. Toiset kohtasivat vihaisen kokeenjohtajan apulaisen, toiset iloisen kokeenjohtajan apulaisen.

Kontrolliryhmä

KONTROLLIRYHMÄ 1 - VIHAINEN

Kontrolliryhmälle kerrottiin, mitä tämä ruiske aiheuttaa heille:
kasvojen punoitusta, käsien vapinaa, kohonnutta pulssia eli sydän hakkaa…
Kontrolliryhmän jäsenet siis tiesivät näistä heidän ruumiissaan tapahtuvista muutoksista.

He olivat odotustilassa täyttämässä kyselylomaketta. Ja vaikka sinne tuli kokeenjohtajan apulainen, joka oli raivoissaan ja vihainen, niin heille ei syntynyt vihan tunnetta.

Kuvat: Timo Muola

Heillä oli selitys sille, miksi sydän hakkaa, miksi kädet vapisevat, miksi kasvot punoittavat ym.
He olivat rauhallisia ja odottivat odotustilassa ja täyttivät lomaketta.

Kuvat: Timo Muola

He ihmettelivät, miksi toinen niin kauheasti riehuu.


KONTROLLIRYHMÄ 2 - ILOINEN

Osa näistä kontrolliryhmäläisistä joutui tilaan, jos oli se yli-iloinen, euforinen kaveri, joka lauloi ja tanssi ja nauroi.

Kuvat: Timo Muola

Hänelle kaikki oli ihanaa, kaikki maailmassa on ihanaa.

Koehenkilöille ei syntynyt ilon tunnetta.

Kuvat: Timo Muola

Heillä sydän hakkasi, kädet vapisivat, kasvot punoittavat, mutta heillä oli sille selitys (kognitiivinen eli tiedollinen selitys).
Heillä oli sisäinen malli siitä, miksi heillä oli noita fyysisiä muutoksia, joten heille ei syntynyt tunnetta.

Yhteenveto


Yhteenvetona sanottuna Schachterin ja Singerin tutkimus oli upea.
Siinä tulee näkyviin:
  • fysiologiset muutokset,
    jotka adrenaliini aiheuttaa

  • sosiaalinen vaikutus
    eli toisten ihmisten vaikutus.
    Tässä tapauksessa kokeenjohtajan apulaisten vaikutus. He toimivat joko vihaisesti tai yli-iloisesti.

  • tiedollinen puoli.
    Eli jos koehenkilöillä oli sisäinen malli, joka selitti, miksi sydän hakkasi ja kädet vapisivat, niin tunne ei syntynyt.
    Mutta kun sitä selitystä eli sisäistä mallia ei ollut, niin silloin tunne syntyi.

Schachter ja Singer tutkivat tunteen syntyä.
Heidän koeasetelmansa oli nerokas.
Korostan sitä opetuksessa, koska aina sekä tavallisissa psykologian kokeissa että ylioppilaskokeissa saa pisteitä siitä, että osaa psykologisia teorioita ja tuntee psykologisia tutkimuksia.

Schachterin-Singerin kokeen voi mainita viidessä eri asiayhteydessä:
  1. Tietenkin jos kysytään tunteen synnystä, voi käyttää Schachterin-Singerin koetta.

  2. Jos asia on sisäiset mallit, niin jälleen voi käyttää Schachterin-Singerin koetta.

  3. Jos kysytään fysiologisten muutosten vaikutuksesta (vaikka se, että sydän alkaa hakata tai silmästä tulee kyyneleitä yms.), niin taas voidaan käyttää Schachterin-Singerin koetta.

  4. Ja jos aiheena on sosiaalinen vaikutus eli miten muut ihmiset vaikuttavat meihin, niin jälleen Schachterin-Singerin koe on paikallaan.

  5. Tietenkin jos ylipäätänsä kysytään sitä, miten tutkimus tehdään, tämä on siitä mainio esimerkki.


Opiskelkaa huolellisesti tämä tutkimus!