Mikä / Mitkä seuraavista väitteistä pitävät paikkansa?

1600-luvulla Eurooppa rauhoittui 1500-luvun veristen uskonsotien jälkeen. Uskonsodat päättyivät lopullisesti Augsburgin uskonrauhaan 1555. Suvaitsevaisuus ja rauha olivat vuosisadan teemat.

1600-luvulla Euroopassa jatkuivat jo edellisellä vuosisadalla alkaneet veriset uskonsodat. Uskonsodat päättyivät lopullisesti vasta Westfalenin  uskonrauhaan 1648. Suvaitsemattomuus ja jyrkät rajat eri kirkkokuntien välillä olivat tyypillisiä vuosisadalle.

Puhdasoppisuuden vuosisadalla tehtiin eri maiden yliopistoissa lukematon määrä väitöskirjoja, joissa osoitettiin muiden kirkkokuntien oppien virheet. Omaa oppia pidettiin tietysti virheettömänä.

Luterilaisissa maissa kuningas oli kirkon pää, joten kirkon merkitys kuuliaisten alamaisten kasvatuksessa korostui. Kuninkaallekin oli tärkeää, että maassa oli vain yksi uskonto. Uskonnollinen jakautuminen olisi voinut johtaa kapinoihin ja sisällisotiin (näin kävi sekä Ranskassa että Saksassa). Kuningas säätikin maahan yleensä uskontopakon - kaikkien tuli kuulua samaan kirkkoon. Myös jumalanpalveluksissa ja ehtoollisella käynti oli pakollista. Määräyksen rikkojalle määrättiin sakkorangaistus tai jalkapuuta.

Puhdasoppisuuden ajan hyvä puoli luterilaisissa maissa oli kansanopetus. Kansa (ainakin pojat) opetettiin lukemaan, jolloin kansan sivistystaso alkoi selvästi nousta. Lutherin korostama kansanopetus alkoi toteutua. 1600-luvun Suomessa kehitettiin myös rippikoulu kristinuskon opin ja Raamatun opettamista varten. Perheissä isän velvollisuus oli sitten lukea Katekismusta perheelleen ja palvelijoilleen.

1600-luvulla kehitettiin kirkonkirjat. Niiden avulla voitiin tehokkaasti valvoa ihmisiä. Toisaalta seurattiin jumalanpalveluksissa ja ehtoollisella käymistä ja toisaalta voitiin valvoa lukutaidon hallitsemista. Nykysuomalainen sukututkija on hyvin kiitollinen kirkonkirjojen tiedoista.

Puhdasoppisuuden ajan huono puoli oli suvaitsemattomuus. Noitia etsittiin ja tuomittiin teloitettaviksi.

Puhdasoppisuuden ajan suuri kirkkomuusikko oli Johan Sebastian Bach, urkujen kuningas.

Puhdasoppisuuden aikana uskon katsottiin olevan yhteisöllistä: kaikki kävivät kirkossa ja ehtoollisella ja se takasi pelastumisen. Ajatus henkilökohtaisesta uskosta, puhumattakaan "uskoon tulosta" oli vieras.

TAKAISIN KIRKKOHISTORIA -SIVULLE

TAKAISIN PÄÄSIVULLE