Himalajan vuoristossa syntyi 500 vuotta eKr. ruhtinaan perheeseen pieni poika.
Hänelle annettiin nimeksi Siddhartha. Se tarkoittaa toteutunutta toivetta.
Siddharthan vanhemmat tahtoivat turvata pojalleen onnellisen elämän.
Siddhartha sai monia arvokkaita vieraita. Yksi vieraista (vanha tietäjä)
itki ilosta nähtyään pojan, sillä hän näki pojassa ennusmerkkejä, joista näkyi,
että lapsesta tulee mahtava Buddha. Pojan isä kysyi tietäjältä, mitä tietäjä tarkoitti,
kun sanoi, että pojasta tulisi Buddha.
Tietäjä kertoi, että poika luopuisi ylellisestä elämästään ja lähtisi etsimään ikuista totuutta.
Vanhemmat pelästyivät ja päättivät suojella lastaan ulkomaailman suruilta ja murheilta.
Siddhartha eli elämäänsä onnellisena, mutta tietämättömänä ulkomaailmasta.
Siddhartha ei saanut poistua palatsiensa alueelta, koska hänen vanhempansa halusivat suojella häntä.
Siitä huolimatta Siddhartha oli kiinnostunut palatsin ulkopuolella olevasta elämästä.
Lopulta eräänä päivänä ollessaan 29-vuotias hän päätti lähteä palatsin muurien ulkopuolelle.
Siddhartha kauhistui nähdessään, millaista elämä oli palatsin muurien ulkopuolella.
Hän näki, miten kansa kärsi ja palasi nopeasti palatsiinsa.
Päivä toisensa jälkeen hän mietti, mitä hänen pitäisi tehdä kansan hyväksi.
Hän päätti lähteä palatsista ja jättää kaiken ylellisyyden taakseen.
Siddharta lähti etsimään vastausta siihen, miten kansa voisi vapautua kärsimyksistään.
Hän paastosi ja mietiskeli, mutta ei löytänyt vastausta kysymykseensä.
Siddhartha vaelteli päämäärättä, kunnes saapui joen rantaan, jossa kasvoi pyhä bodhipuu.
Se oli syntynyt samalla hetkellä kuin Siddhartha, mutta Siddhartha ei sitä tiennyt.
Hän istuutui bodhipuun alle ja vaipui transsiin, joka kesti 40 päivää.
Transsin aikana Mara-paholainen härnäsi Siddharthaa monilla houkutuksilla.
Kun Siddhartha heräsi transsista, hän oli valaistunut eli Buddha.
Hän oli myös löytänyt vastauksen kysymykseensä. Tuo vastaus oli
Neljä jaloa totuutta, josta tuli buddhalaisuuden ydin.
