Kiinan uskonnot
|
|
|
Johdanto
Kiinassa on kolme uskonnollista tietä:
Ne kaikki elävät rinnakkain osin sekoittuneena sekä toisiinsa että vanhaan kiinalaiseen kansanuskontoon.
Kiinassa uskontoja harjoitettiin vapaasti aina kommunistiseen vallankumoukseen v. 1949 asti.
Silloin uskontojen harjoittaminen kiellettiin.
Kiinan uudistuspolitiikka 1990-luvulla on muuttanut asennetta uskontoja kohtaan sallivammaksi.
Vanhoja temppeleitä on kunnostettu ja annettu uudelleen uskontojen käyttöön.
|
|
|
Taolaisuus
Taolaisuus on vanhan kansanuskon jatkaja. Se syntyi 500-l eKr.
Perustajana pidetään Laotsea.
Taolaisuuden pyhäkirja on Tao-te-ching, jossa kerrotaan mikä on tao.
Tao muodostuu jangista ja jinistä, ja se on alun perin tarkoittanut tietä.
Taolaisuus on mystiikkaa ja mietiskelyä, jossa ihminen harjoittaa henkisiä voimiaan.
Maailmankaikkeudessa vallitseva tao ylläpitää järjestystä ja määrää tulevat tapahtumat.
Taolaisuudessa uskotaan moniin jumaliin, joista osa on jo kuolleita virkamiehiä tai merkkihenkilöitä.
Jumalille uhrataan ruokaa ja suitsukkeita.
Taolaiset uskovat että ihmisellä on kolme sielua.
Kuoleman jälkeen yksi jää asumaan vainajan luihin, toinen siirtyy vainajan muistotauluun
ja kolmas lähtee tuonpuoleiseen.
Osa kiinalaisista perinteisistä vuotuisista juhlista on alkuperältään taolaisia.
Kungfutselaisuus
Kungfutselaisuuden perustaja on Kungfutse, joka syntyi 551 eKr.
Hän oli kiinnostunut erityisesti musiikista, runoudesta ja kotimaansa historiasta,
ja häntä askarrutti ihmisten väliset suhteet.
Kungfutsen mukaan tärkeintä elämässä oli hyvä ja toisia kunnioittava käytös.
Hän korosti ihmissuhteissa erityisesti soveliasta ja hillittyä käytöstä.
Kungfutsen ajatukset ovat vaikuttaneet laajasti Kaukoidän kulttuureihin ja ajattelutapaan.
Kungfutselaisuus eli kukoistuskauttansa Kiinan keisariaikana.
Suurimmat valtiolliset juhlat olivat kungfutselaisia ja niiden tarkoituksena oli
tukea hierarkista valtiokoneistoa ja keisarin valtaa.
Buddhalaisuus
Buddhalaisuudesta tuli Kiinan uskonto pitkän taistelun keisari Wu’n ja Boddhiharman välillä.
Sen opit sekoittuivat Kiinan muihin uskontoihin.
Buddhalaisuus alkoi opettaa perhekeskeistä uskontoa, joka tarjosi yksilöllisen pelastumisen.
Monista buddhalaisista opettajista tuli kuoltuaan jumalia,
ja niiden patsaita asetettiin kotialttareille taolaisten jumalien ja perheen esi-isien kuvien rinnalle.
Boddhiharma on kiinalaisen buddhalaisuuden tärkeä hahmo.
Vanha kansanuskonto
|
Kiinalaisen vanhan kansanuskon käsityksen mukaan maailmankaikkeuden perimmäinen sopusointi
riippuu kahden vastakkaisen voiman, jinin ja jangin tasapainosta.
Jang edustaa myönteistä, aktiivista, maskuliinista, valoisaa ja kaikkea taivaaseen liittyvää.
Jin edustaa negatiivista, passiivista, feminiinistä, pimeää ja maahan liittyvää.
Jangin ja jinin tasapainoinen kokonaisuus on Tao, maailmankaikkeuden harmoninen kokonaisuus.
Ne voimat kuvataan ympyränä, jonka kaareva viiva jakaa kohteen kahteen samankokoiseen osaan.
Nykyään kansanusko elää sekoittuneena Kiinan muihin uskontoihin.
|
Jang + Jin =Tao
|
|
Teksti: Saara, Ilona ja Jenna
sekä Timo Muola
Nettisivun teko: Timo Muola
TAKAISIN MAAILMANUSKONNOT -SIVULLE
TAKAISIN RAAMATTUNETIN PÄÄSIVULLE
TAKAISIN MAAILMANUSKONNOT -SIVULLE
TAKAISIN RAAMATTUNETIN PÄÄSIVULLE
|