Luonnonuskonnot ovat maailman vanhin uskontomuoto.
Niillä on Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Siperiassa ja Oseaniassa. n.100 milj. kannattajaa.
Kaikissa luonnonuskonnoissa ovat kutakuinkin samat piirteet.
Pantestisessa jumalankäsityksessä jumaluutta ajatellaan olevan kaikkialla:
esim. eläimissä, kivissä, puissa ja muissa luonnonpaikoissa.
Luonnonuskonnoissa palvotaan erilaisia henkiä ja pidetään niihin yhteyttä.
Useissa luonnonuskonnoissa uskotaan, että kaikilla olennoilla
on sielu. Tätä kutsutaan animismiksi.
Samoin luonnonuskonnoissa pidetään yleensä yhteyttä kuolleiden henkiin.
Toteemipaalussa on kuvattu eläin,
josta heimo katsoo periytyvänsä.
Tai sitten eläin, jolla uskotaan olevan
paljon jumalallista voimaa.
Tabu on kielto, joka suojaa ihmisiä ja koko yhteisöä vaarallisilta,
yliluonnollisilta pahoilta voimilta. Niitä ovat erilaiset paikat tai eläimet ja kasvit.
Mana on voima, jota on erilaisissa esineissä tai eläimissä.
Mana voi olla myös erikoiskyky, jota voi olla vain poppamiehillä, shamaaneilla ja noidilla.
Fetissi on esine, joka sisältää manaa.
Tietäjät, parantajat ja shamaanit ovat yhteisölleen elintärkeitä.
He toimivat yliluonnollisen maailman ja ihmisten välittäjinä.
Keski-Afrikassa luonnonuskonnoissa luullaan usein, että sairaudet johtuvat noituudesta ja silloin tarvitaan
tietäjien apua.
Taivaassa uskotaan olevan isä Jumala ja äiti Jumala, jonka uskotaan antavan sadon ja hedelmällisyyden.
Shamaani ja poppamies käyttävät valkoista eli hyvää magiaa, ja noidat käyttävät
mustaa eli pahaa magiaa.
Riitti on uskonnollinen tapa tai toimitus esim. elämän taitekohdassa
tai vuodenaikojen vaihteluun liittyen.