Aboriginaalit

" Minä en omista maata, maa omistaa minut."
- Australian aboriginaalit.

Aboriginaaleihin luetaan kuuluvaksi kaikki Australian mantereen ja lähisaarten alkuperäiskansojen jäsenet. Virallisen määritelmän mukaan saadakseen aboriginaalin aseman henkilön on täytettävä kolme kriteeriä. Ensiksi hänen on oltava alkuperäisten Australian asukkaiden jälkeläinen, joka toiseksi tunnustautuu aboriginaaliksi ja joka kolmanneksi on sen alkuperäiskansan yhteisön jäsenekseen tunnustama. Määritelmä ei perustu vain rotuun vaan on luonteeltaan sosiaalinen. Tämän määritelmän mukainen aboriginaali on oikeutettu erilaisiin etuuksiin, kuten valtion takaamaan lainaan perinteisen elinkeinon harjoittamista varten.

Aboriginaalien määrän on nykyään arveltu olevan noin 427 000. Lukumäärä on kasvava, koska yhä useampi uskaltautuu identifioitua aboriginaaliksi ja perheiden lapsiluku on suuri. Vuonna 1930 aboriginaaleja laskettiin olevan vain 60 000, 1967 he saivat Australian kansalaisuuden ja 1971 ensimmäinen aboriginaali pääsi parlamenttiin. Sana aboriginaali tulee latinan sanoista ab ja origin. Sananmukaisesti käsite tarkoittaa alusta asti. Ennen eurooppalaisten tuloa he kutsuivat itseään yksinkertaisesti ihmisiksi.

"Maa on äitini, äitini on maa."

Tutkijoiden mukaan aboriginaalit ovat vaeltaneet Australiaan 45 000 - 60 000 vuotta sitten Indonesian ja Uuden-Guinean kautta pitkin kapeaa mannerta, joka tuolloin yhdisti Manner-Aasiaa ja Australiaa toisiinsa. He hankkivat elantonsa keräilemällä ja metsästämällä. Kulkiessaan he levittivät itselleen tärkeiden ravintokasvien siemeniä ja edistivät saaliseläinten leviämistä. Aboriginaalit metsästivät valikoiden käyttäen aseenaan bumerangia. He tunsivat lääkekasveja ja liikkuivat paikasta toiseen maata säästäen. Vuonna 1788 Australiasta tuli Englannin siirtomaa. Maassa oli tuolloin 300 000 aboriginaalia. Heimoja oli 300 ja he puhuivat yli 500 kieltä. Siirtolaiset toivat mukanaan aboriginaaleille vieraita sairauksia ja elinkeinoja, jotka vaikuttivat heidän elämäänsä suuresti. Karja, erityisesti lampaat, vaelsi ja aitauksia pystytettiin vanhoille aboriginaalien kulkureiteille. Vanhan perinteisen elämäntavan ja eurooppalaisuuden välille syntyi konflikteja ja noin 10 000 aboriginaalia menetti henkensä. Vastaavasti noin tuhannen siirtolaisen kerrotaan menehtyneet kahakoissa. Valtaosa Englannista tulleista siirtolaisista eivät suinkaan tulleet vapaaehtoisesti. Australiaan karkotus oli suosittu rangaistus viktoriaanisessa Englannissa. Emämaan vankilat olivat täynnä. 1900 -luvulla aboriginaaleista yritettiin tehdä kunnon kansalaisia. Valtaosa sijoitettiin reservaatteihin ja arviolta puolet lapsista sijoitettiin lähetysasemien sisäoppilaitoksiin ja valkoisiin perheisiin. Australialaisten kansallinen omatunto on alkanut kolkuttaa ja vanhoja rasistisia tekoja on virallisesti jopa pyydetty anteeksi.

"Olemme olleet täällä aikojen alusta saakka."

Aboriginaalien käsitysten mukaan kaikki nykyäänkin tuntemamme elämä on osa muuttumatonta, ikuista maailmanjärjestystä. Kaikki sai alkunsa silloin kun suuret henkiolennot saapuivat ja alkoi uniaika. Muinaisen ajan tapahtumat eletään aina uudelleen rituaaleissa ja seremonioissa. Digeridoon säestyksellä myyttejä lauletaan ja ne toimivat yhteisöä ylläpitävinä ja lujittavina siteinä vuosisatojen taa.

Uniaika on aboriginaalien maailmankuvan perusta. Se on kaiken tiedon alku. Suuret henkiolennot syntyivät maasta. Aika alkoi heidän syntyessään omasta ikuisuudestaan. Maa oli tasainen ja pimeä, kuollut ja hiljainen. Kaikki elämän tuntemattomat muodot olivat unessa maan alla. Suuret henkiolennot murtautuivat maan pinnan läpisuurella voimalla. Valo syttyi, elämä alkoi. Aluksi suuret henkiolennot olivat puoliksi kasveja puoliksi ihmisiä. Ne liikkuivat karulla maan pinnalla. Kulkiessaan ne muokkasivat maan pintaa ja loivat siten maisemat, vuoret, joet, puut, lähteet, aavikot ja kukkulat. Ne loivat myös muurahaisen, heinäsirkan, emun, kotkan, variksen, papukaijan, kengurun, liskon, käärmeen ja kaikki ravinnoksi kelpaavat kasvit. Lopuksi suuret henkiolennot loivat ihmiset. Ihmiset ovat suurten henkiolentojen jälkeläisiä. Maan lisäksi syntyi vesi, ilma ja tuli. Taivaankappaleet asetettiin paikoilleen. Väsyneenä kaikesta työstään suuret henkiolennot vaipuivat takaisin maan alle ja palasivat uneen. Jotkut kuitenkin jäivät maan pinnalle muuttuen puiksi tai vuoriksi. Näistä tuli pyhiä paikkoja.

Uniaika merkitsee myös omanlaistaan aikakäsitystä. Vaikka se kuuluu menneisyyteen, on se kuitenkin läsnä myös nyt. Esi-isiensä jälkeläisinä ja kotiseutunsa kautta kaikki ihmiset ovat yhteydessä uniaikaan ja suuriin henkiolentoihin sekä heidän luomaansa maailmaan, sen nykyisyyteen ja historiaan. Henget elävät kaikkialla luonnossa, puissa ja vedessä. Ihmiset ovat osa luontoa ja heidän velvollisuutensa on kunnioittaa maata. Maa ei kuulu heille vaan he maalle.

"Olemme säilyttäneet maan sellaisena kuin se ensimmäisenä päivänä oli."

Ayersin kallio on aboriginaalien pyhä paikka keskellä Australian aavikkoa. Se on nimetty Australian entisen pääministerin, Ayersin, mukaan. Aboriginaalien omalla kielellä paikan nimi on Uluru. Myyttien mukaan Uluru syntyi uniajalla nousten tyhjästä autiomaasta. Punakallioinen vuori on vuosisatojen kuluessa pienentynyt rapautumisen vuoksi, mutta pysynyt samanmuotoisena säilyttäen jyrkän hahmonsa. Kallio on 335 metriä korkea ja ympärysmitaltaan 9 kilometriä. Aboriginaalien eri klaanien pyhät polut leikkaavat Ulurulla. Myyttien mukaan Uluru on suurten henkiolentojen sisiliskon, kenguruihmisen, jänisihmisen ja vesipythonin asuinpaikka. Koko vuori liittyy siis totemistiseen esi-isien kunnioittamiseen.

Vuoren jokainen kolo ja uloke on merkityksellinen. Veden uurtama ura kuvaa uniajalla voitetun myrkkykäärmeen veriuraa, onkalo kuvaa kuolleen vihollisen silmää ja uloke nukkuvan esi-isän nenää. Kaikki luolat ovat suurten henkiolentojen tarkoitukseensa muovaamia. Monissa luolissa on salattua tietoja, johon miehet eivät saa mennä ja toiset luolat ovat puolestaan naisilta kiellettyjä. Luolissa suoritetaan monia riittejä. Näillä nais- ja miesluolilla on oma merkityksen aikuistumisrituaaleissa. Turisteja pyhällä vuorellaan aboriginaalit eivät periaatteessa suvaitse. Merkittyjä polkuja on kuljettava niiltä poikkeamatta edes valokuvaamaan. Naiset eivät saa vilkaistakaan miesten luolan suuaukkoa ja päinvastoin. Vuonna 1978 aboriginaalit ryhtyivät mellakoimaan erään turistin suhtauduttua pyhään paikkaan liian kevyesti ja huolettomasti.

"Vetoamme niihin voimiin, jotka loivat maan suurina henkiolentoina."

Aboriginaaleilla on kahdenlaisia rituaaleja. Ensimmäinen tyyppi on säilyttävä ja kollektiivinen. Siinä luodaan uudelleen jokin hetki uniajasta. Tällaisia ovat esimerkiksi hetket, jolloin jokin tietty tapa tai elämänmuoto sai alkunsa, kuten hautajaiset tai initiaatioseremoniat. Rituaalin muoto vaihtelee eri klaaneissa, mutta yhteisiä tekijöitä ovat kehon koristeleminen maalauksin ja myyttien laulaminen rituaalin edetessä. Toisessa rituaalityypissä osallistujia on vähän, ehkä vain muutamia. Se tapahtuu aina jollakin pyhällä paikalla riippuen siitä, mitä aiotaan rituaalilla saada aikaiseksi. Rituaalin tarkoituksena on lisätä suurten henkiolentojen luovaa voimaa rituaalin suorittajan tarkoitusperien saavuttamiseksi. Erityisesti vedotaan niihin suuriin henkiolentoihin, jotka rituaalin suorittaja kokee itselleen tärkeäksi. Tällaisia ovat totemistiset eläimet tai kasvit. Rituaalissa suuria henkiolentoja lähestytään pyhällä tulella tai heitetään ilmaan maata pyhältä paikalta.

"Uniaika on elämän lähde."