Talonpoikaista alkuperää ollut Mikael Agricola oli Suomen kirjakielen ensimmäinen kehittäjä ja käyttäjä. Hän omaksui Lutherin uskonpuhdistuksen julistuksen, ja hänestä tuli Suomen uskonpuhdistaja. Hän kohosi lopulta Turun piispaksi. Agricola julkaisi noin 2400 painosivuja suomenkielestä kirkollista tekstiä, johon sisältyy satoja uudissanoja.

Mikael Agricola syntyi vuoden 1510 tienoilla Pernajan pitäjän Torsbyn kylässä lähellä kirkkoa. Hänen isänsä oli talonpoika nimeltä Olavi, mutta äidin nimeä eikä äidinkieltä ei tiedetä.

Mikael Agricola sai etunimensä pitäjänsä suojeluspyhimyksen Mikaelin mukaan   (Mikael on Raamatussa mainittu arkkienkeli).   Mikaelilla oli kolme nimeltään tuntematonta sisarta. Agricolan kotitalo, joka myöhemmin sai nimen Sigfrids, oli voudintilien mukaan hyvin toimeentuleva; sen tuotannossa näyttelivät maanviljelyn ohella karjatalous ja kalastus huomattavaa osaa.

Lukupää lähetetään koulun penkille

Kunnia Mikaelin hyvän lukupään keksimisestä langennee Pernajan kirkkoherralle, herra Bartholomaeukselle (Pärttylille), joka lähetti pojan lähimpään pappienkasvatuslaitokseen, Viipurin kouluun.

Tätä opinahjoa isännöi humanistisista harrastuksistaan tunnettu koulumestari Johannes Erasmuksenpoika, jonka johdolla Mikael oppi hyvin latinan kielen. Nuori mies Mikael otti Viipurissa ajan tapaa noudattaen itselleen sukunimen, joksi tuli isän ammatin mukaan Agricola ("maanviljelijä").

Agricola siirtyi opettajansa seurassa vuonna 1528 Turkuun ja sai ensimmäisen työpaikkansa piispankanslian kirjurina. Viimeistään siellä humanismin ja uskonpuhdistuksin aatteet koskettivat häntä.

Uskonpuhdistuksen kipinä

On luultavaa, että Agricolalla oli ollut jokin tuntuma uskonpuhdistukseen jo Viipurissa, jossa Baltian saksalainen kulttuuri ja sen uutuudet tuntuivat toisella tavalla kuin muualla Suomessa. Olihan kokonaista seitsemän myöhemmistä kahdestatoista suomalaisesta uskonpuhdistuksen keskuspaikassa Wittenbergissä opiskelleesta ylioppilaasta pienen Viipurin koulupiirin alueelta. Turussa kirkolliset suuntaukset kehittyivät kuitenkin emämaan Ruotsin malliin, ja niistä määräsi yksinvaltias Kustaa Vaasa.

Agricolan tullessa Turkuun siellä oli juuri vihitty piispaksi 60-vuotias dominikaaniveli, reformikatolinen Martti Skytte. Uutta oppia julisti kuitenkin tarmokkaammin Rostockissa ja Louvainissa Erasmus Rotterdamilaisen luona opiskellut maisteri Pietari Särkilahti, joka säikytti turkulaisia nuorikollaan, Saksasta tuodulla aviovaimolla. Särkilahdelta Agricola sai tärkeitä herätteitä ja Agricola itse joutui jo 1529 Särkilahden kuoltua tarttumaan luterilaisen sananjulistajan tehtävään.

Agricola osti 1531 Martti Lutherin vasta ilmestyneen "Postillan"¹,

¹Postilla = saarnakirja, saarnoja sisältävä kirja ("post illa"(latinaa) = "tämän jälkeen", nimittäin Raamatun tekstin jälkeen luettava saarna).

Turussa Agricola kohosi Johannes Erasmuksenpojan kuoltua tärkeään luottamustoimeen, vanhan piispan "kanslistiksi" eli kirjuriksi tai sihteeriksi. Tähän lienee vaikuttanut se, että nuori mies oli taitava latinisti. Piispan ja tuomiokapitulin aikomuksina oli lähettää lahjakas nuorukainen ulkomaille opintomatkalle, mutta käynnissä ollut Lyypekin, Ruotsin ja Tanskan välinen ns. kreivisota esti sen.

Oppivuodet uskonpuhdistuksen lähteenä

Vuonna 1536 Agricola pääsi lopulta nousemaan matkatoverinsa, niin ikään pernajalaissyntyisen Martti Teitin kanssa Lyypekkiin menevään laivaan.

Lyypekistä matka jatkui Wittenbergin yliopistoon Elben rannalle. Wittenberg sijaitsee kaakkois-Saksassa.

Wittenbergissä tulokkaat liittyivät maanmiesten ryhmään. johon kuului yhdeksän ruotsalaista ja yksi suomalainen ylioppilas. Nämä opiskelijat olivat Kustaa Vaasaa kohtaan varsin kriittisiä, mihin vaikutti tiedekunnan opettajana toimineen ruotsalaisen Nils Månssomin asenne.

Wittenbergin yliopiston johtavat nimet olivat 1530-luvun lopulla Martti Luther ja Philipp Melanchthon. Agricola keskittyi kuuntelemaan erityisesti viimeksi mainitun henkilön luentoja. Melanchthon oli kreikan kielen professori ja esitteli Agricolan Wittenbergin aikana mm. Isokrateen ja Demostheneen puheita, Euripideen tragedioita ja Aristoteleen etiikkaa. Melanchthonin metodi oli kääntää kreikkalaisia tekstejä latinaksi. Agricola tarvitsi kreikan taitoa voidakseen suomentaa Uuden testamentin suoraan alkukielestä.

Käännös oli varmasti tekeillä vuosina 1537-38, jolloin Agricola viittaa siihen kahdessa kirjeessään Ruotsin kuninkaalle. Kirjeiden tarkoituksena oli saada vahvistus tuomiokapitulin myöntämälle stipendille, Lauritsan prebendalle. Kun vahvistus lopulta tuli, Agricola osti rahoilla joukon kirjoja, muiden muassa kaksi mahtavaa nidettä: Aristoteleen kootut teokset ja erään maantieteen kokoomateoksen. Kirjahankinnoissa ilmenevät nuoren maisterin humanistiset harrastukset.

Suomen kirkollisten asioiden ohjaksissa

Palattuaan kotimaahan Agricola nimitettiin epäkiitolliseen työhön, joka yleensä kuului nuorimmalle yliopistosta tulleelle: opettamaan teinejä Turun koulun rehtorina. Agricola oli tässä virassa vuodet 1539-1548. Hän hoiti samalla tuomiokapitulin jäsenen tehtävää. Agricola jäi tuomiokapitulin jäseneksi myös sen jälkeen, kun häntä nuorempi Paavali Juusten oli ottanut koulun hoitoonsa vuonna 1548. Piispa Skytten vanhuudenheikkouden vuoksi Agricola oli tuohon aikaan kapitulin ehdoton johtohahmo.

Aika oli monella tavoin raskas. Kirkkoa rasitti sen omaisuuden takavarikointi ja virkojen täyttämättä jättäminen, kun Kustaa Vaasa pyrki alistamaan kirkon johtoonsa. Vuonna 1545 Agricolakin sai kuninkaalta uhkavaatimuksen niskoiteltuaan teinien lähettämisessä kirjureiksi Tukholmaan. Piispan vaikutusvalta liukui yhä useammissa asioissa kuninkaan käteen. Agricola kantoi Suomen kirkollisista asioista huolta laajemminkin. Hän ja toinen Turun tuomiokirkon kanunki²,

²kanunki (< lat.), kaniikki, alkuaan tuomiokirkon pappi, joka noudatti tiettyjä sääntöjä hengellisessä elämässään; myöhemmin katolisen ja anglikaanisen kirkon tuomiokapitulin jäsen.

Tarkastusmatkoillaan Savossa Agricola tähdensi kirkollisen kasvatuksen tärkeyttä, jotta rahvas tottuisi käymään kirkossa ja oppisi edes Isä meidän -rukouksen. Agricolalla oli muutenkin läheinen yhteys Savoon, sillä Savonlinnan kirjurina ja erämaiden asuttajana tunnetuksi tullut Klemetti Krook oli mennyt vuoden 1540 tienoilla naimisiin Agricolan sisaren kanssa. Agricola pyrki levittämään kotimaassakin humanistista sivistystä. Hän lahjoitti vuonna 1545 Krookille Sebastian Münsterin "Cosmographia" -teoksen. Vuonna 1552 Agricola puolestaan lahjoitti Olaus Petrin kronikan rouva Anna Hogenskildille.

Koti Turussa

Aika oli Agricolalle raskasta myös ulkonaisesti. Turkulaisia koetteli vuonna 1546 suurpalo, jossa myös Agricolan asunto ja koulu tuhoutuivat. Seuraavan vuoden syksyllä Agricola pääsi asumaan Turun tuomiorovastin taloon. Vuonna 1551 kaupunkia koetteli puolestaan nälänhätä. Syksyllä 1551 Agricola perheineen osti asunnokseen Pyhän Katariinan talon Turusta. Agricolan puolisosta tiedetään vain, että hänen nimensä oli Birgitta Olavintytär ja että hän oli elossa vielä vuonna 1594. (Agricolan kuoltua hän solmi uuden avioliiton) . Agricolan ainoa lapsi oli poika Kristian, joka syntyi 11.joulukuuta 1550.

(Kristian Agricolallakin oli merkittävä kirkollinen ura: hänestä tuli vuonna 1578 Turun koulun rehtori ja vuonna 1583 hänet nimitettiin Tallinnan piispaksi. Samana vuonna hän osallistui Uppsalassa piispojen kokoukseen, jossa hyväksyttiin jumalanpalvelusmenojen uudistaminen Juhana III:n toivomalla tavalla. Aatelissäätyyn vuonna 1584 korotetun Kristian Agricolan ura jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä hän kuoli jo 1586.)

Kustaa Vaasa nimitti kesäkuussa 1554 Agricolan Turun hiippakunnan ordinariukseksi Martti Skytten jälkeen. Käytännössä Agricola oli Turun piispa.

Suomentaja luo kirjakielen - Aapinen ja Rukouskirja

Mikael Agricolan keskeiseksi työsaraksi muodostui suomenkielisen kirkollisen kirjallisuuden luominen, sillä uskonpuhdistajat katsoivat, että kansalle oli jaettava puhdistettua oppia sen ymmärtämällä kielellä eikä latinaksi, joka oli ollut katolisen liturgian salaperäinen kieli. Suomeksi oli eräitä kirkollisia perustekstejä jo syntynyt tai syntymässä samaan aikaan kuin Agricola teki käännöstään, mutta ne jäivät Agricolan painettujen käännösten varjoon.

Agricola aloitti "ABC-kirjasta", joka samalla oli katekismus. Hän painatti teoksen Tukholmassa Amund Lauritsanpojan kirjapainossa vuonna 1543 tai 1544. Yhtään kokonaista kappaletta tätä 24-sivuista kirjaa ei ole säilynyt.

"ABC-kirjaa" seurasi vuonna 1544 Suomen uskonpuhdistajan pääteos, muhkea "Rukouskirja", joka käsitti 877 sivua ja oli koristettu 17 puupiirroksella. "Rukouskirjan" alussa on merkittävä kalenteriosasto, kokoelma papistolle tärkeää ajanlaskun ja vuodenaikojen vaihteluun liittyvää muistotietoa. Agricola on suomentanut siihen ruotsista eri kuukausien muistosäkeet, selittänyt alkuaineet ja ptolemaiolaisen maailmankäsityksen mukaisen astrologian sekä neuvonut sairauksien hoitoa. Lisäksi Agricola on laatinut teokseen neljä runomittaista esipuhetta, joissa hän kuvailee uskonpuhdistuksen aiheuttamaa tilannetta Suomessa: katolisten arvojen romuttamista on seurannut kansan villiintyminen ja papiston sivistystason lasku. Mutta hän kirjoittaa esipuheessaan myös profeetallisesti, että "kyllä se kuulee suomen kielen, joka ymmärtää kaikkien mielen."

"Rukouskirjan" pääsisältö on vähän alle 700 rukousta kommentteineen kirkon jumalanpalvelusta ja yksityistä hartautta varten. Näin ollen siinä olivat melkein täydellisesti kaikki rukousluonteiset kappaleet Raamatusta, useat rukoustyypit (esim. aamu- ja iltarukoukset) monin vaihtelevin esimerkein. Nämä rukoukset Agricola oli koonnut eri lähteistä: Turun hiippakunnan keskiaikaisesta messukirjasta "Missale Aboensesta", Lutherin, Melanchthonin, Erasmus Rotterdamilaisen, Otto Brunfelsin ja muiden humanistien teoksista sekä erikielisistä Raamatuista. Agricola punoi käännöksensä yleensä useammasta kielestä yhdeksi suomenkieliseksi esitykseksi; tämän vuoksi lähdekriittisen analyysin tekeminen Agricolan teksteistä on melko työlästä.

Hengeltään "Rukouskirja" oli vielä melko katolinen. Siinä on nimittäin suuri määrä pyhimysten ja marttyyrien nimikkopäiville sovitettuja rukouksia, samoin rukous Neitsyt Marian kunniaksi. Agricola sanookin teoksensa alkuosassa, että kirkonmenoja oli muutettava varoen ja vain ilmeiset väärinkäytökset on poistettava niistä.

Uuden testamentin suomennosurakka

Agricolan kirjallisen toiminnan keskeisin hanke ei ollut "ABC-kirjan" tai "Rukouskirjan" kirjoittaminen. Se oli Uuden testamentin kääntäminen suomen kielelle. Agricola oli alkanut työn jo Wittenbergissä. Hän teki käännöstyötä kuin muinaistarun kivenlohkaretta vierittävä Sisyfos; hän käytti tätä vertauskuvaa kirjeessään Ruotsin kirkon johtajalle Georg Normanille vuonna 1543 tarkoittaen, että hanke oli täynnä vaikeuksia ja epäonnistumisia. Käännöstyöhön kulunut pitkä aika - yksitoista vuotta - kertoo sekin jotain tehtävän vaikeudesta.

Uudesta testamentista Agricolalla on ollut valmiina useita käsin kirjoitettuja versioita, joiden viimeinen tasoittelu tapahtui 1544-1548. Lähdepohjan muodostivat eri kreikan-, latinan-, yläsaksan- ja ruotsikieliset Uudet testamentit. Näyttää siltä, että Agricola pohjasi käännöksensä varhaisessa vaiheessa enemmän latinaan ja ruotsiin, mutta korjausvaiheessa yhä enemmän Lutherin saksaan, joka oli uskonpuhdistusajan ihmisille eräänlainen "pyhä kieli". Kreikan kielen osuutta on vaikea osoittaa, sillä se peittyy latinalaisten kerrostumien alle. Uuden testamentin suomennos lähetettiin Tukholmaan kirjapainoon syksyllä 1547. Mukana seurasi korjauslukija, Agricolan kappalainen Mikael Tapaninpoika.

"Se Uusi testamentti" ilmestyi lopulta seuraavana vuonna 1548 Amund Lauritsanpojan kirjapainosta 718 sivun laajuisena niteenä. Alla näkyy sen koristeellinen kansikuva.

Agricolan Uuteen Testamenttiin sisältyi kaksi esipuhetta, teologinen ja käytännöllinen. Viimeksi mainitussa Agricola perusteli sitä, että oli käyttänyt etupäässä Turun murretta. Hän myös sanoi luoneensa suuren joukon uudissanoja, joihin hän toivoi lukijoittensa suhtautuvan myönteisesti.

Mikael Agricolan elämän vaiheet vuosittain

1510  Mikael Agricola syntyy.
1523  Kustaa Vaasa nousee Ruotsi-Suomen kuninkaaksi.
1527  Västeråsin valtiopäivät, joilla määrätään, että

1. Evankeliumia on saarnattava "puhtaasti"  (eli luterilaisesti).
2. Kirkon "liika omaisuus" on otettava valtiolle  (käytännössä kaikki omaisuus siirtyi valtiolle: valtio takavarikoi kirkon ja luostarien maaomaisuuden, kirkoista vietiin kirkonkelloja, kultaisia ja hopeisia ehtoollisvälineitä...).

Agricolan mainitsemat suomalaiset muinaisjumalat
(Psalttarin eli Psalmien kirjan esipuhe)

Ahti (tavallisesti "meren Ahti" tai "veden Ahti"), vedenhaltija, suomalaisten Neptunus, esiintyy hämäläisten kalastajien jumalolentona.
Hittavainen (oikeastaan Huittavainen, so. Pyhä Hubertus, katolinen pyhimys), metsästyksen suojeluspyhimys.
Ilmarinen (ilman jumala), Agricolalla erityisesti merenkulun haltija.
Kalevan poika, sankarin, ei jumalan nimi; kuviteltu jättiläisvoimaiseksi olennoksi, joka pystyy niittämään suunnattoman niityn tai kaatamaan suuren metsän.
Kapeet, kuunpimennyksen aiheuttajat, kuun syöjät.
Kekri, hedelmällisyyttä edistävä olento, jota palvottiin marraskuun alussa.
Kratti (ruots. kratt, muin. isl. shratt), aarrekätköjen haltija, jonka kuultiin nauravan yöllä.
Köndös, "köntys", nimen johto epäselvä.
Liekkiö, (ruots. lyktman, lyktgubbe), virvatulen henki, puiden ja kasvien suojelija.
Marras, kuoleman attribuutti.
Menninkäiset, vainajat.
Nyrkäs (Pyhä Jyrki, so. Georg, katolinen pyhimys), metsästyksen jumala, sama kuin metsänhaltija Nyyrikki.
Pellon Pekko (Pyhä Pietari, apostoli), ohrankasvun suojelija.
Rakhoi (rahka, "rahko"), kuunpilkkujen aiheuttaja.
Rauni (Ryömikkä, Röönikkä, lap. Raudna, isl. reynir, ruots. rönn), pihlajanhaltija, ukkosen jumalan vaimo. Rongoteus (Runkoteivas, Runkateivas, Rukotivo Äijän poika), kenties jokin paikallispyhimys, joka esiintyy rukiin suojelijana.
Tapio, metsä-personoituma, metsänjumala.
Tonttu (ruots. tomte), kodinhaltija.
Tursas 1. Turilas (turisas, tursas, tursa), vedenhaltija, merihirviö, paha olento, noita-akka.
Ukko, ukkosen jumala, jolle uhrattiin olutta kevätkylvöjen aikaan sateen hankkimiseksi.
Veden emä, vedenhaltiatar.
Vironkannos 1. Virakannais, "Virokannus karjalainen", paikallispyhimys, josta tullut kauran tai kaurahalmeen kaitsija.
Ägräs (Pyhä Ägräs, Pyhä Greus, so. Pyhä Gregorius, katolinen pyhimys), etupäässä juurikasvien suojelija.
Äinemöinen (Väinämöinen), esiintyy vedenjumalana, inhimillinen sankari ja virsiseppä.

1. Mistä Mikael Agricola sai etunimensä?
2. Mistä Mikael Agricola sai sukunimensä?
3. Mikael Agricola pääsi opiskelemaan ulkomaille. Mihin maahan, mihin kaupunkiin ja keiden kuuluisien opettajien seuraan?
4. Miksi Agricola opiskeli kreikkaa, vaikka sitä ei puhutakaan Suomessa?
5. Miksi oppikirjojen tekeminen ja kääntäminen suomen kielelle oli Agricolalle niin tärkeää?
6. Mitä kirjoja Agricola kirjoitti?
7. Mistä näkyy se, että Agricolan Rukouskirja on vielä melko katolinen?
8. Mikä oli Agricolan suurin käännösurakka?
9. Agricola mainitsee Psalttarin  (=Vanhan testamentin Psalmien kirjan)  esipuheessa monia suomalaisia muinaisjumalia. Osa mainituista on kuitenkin alunperin kristillisiä, eli mm. katolisen kirkon pyhimyksiä tai Raamatun henkilöitä. Mitkä ovat näitä kristillisperäisiä?
10. Mitkä Agricolan Psalttarin esipuheen luettelon jumalista ja haltijoista ovat todella pakanallista  (=ei-kristillistä)  alkuperää?
11. Pohdi, mitkä asiat Agricolan teoissa olivat niin merkittäviä, että häntä yhä muistetaan?