Irti paavistaMartti Lutherin Saksassa aloittaman uskonpuhdistuksen vaikutus levisi myös Englannin kanaalin yli saarivaltakuntaan. Henrik VIII kirjoitti kiistakirjoituksen Lutheria vastaan. Aluksi Englannin kuningas Henrik VIII kirjoitti kiistakirjoituksen
Lutheria vastaan. Rooman
paavi myönsi tästä syystä kuningas Henrik VIII:lle kunnianimen "Uskon puolustaja"
("Defensor Fidei"). Pian Henrikin mieli kuitenkin muuttui. Uskonpuhdistuksen voittoKuningas Henrik VIII poika Edward VI kannatti uskonpuhdistusta. Kun kuningas kuoli nuorena hänen sisarensa Maria "Verinen" käänsi kellot taaksepäin ja palautti katolisen kirkon kovin ottein. Kuningatar Maria Verinen vainosi protestantteja. Noin 30 000 protestanttia
karkoitettiin maasta ja Canterburyn arkkipiispa Thomas Cranmer työtovereineen nostettiin
roviolle. Marttyyreita oli yli kolmesataa, joukossa runsaasti naisia ja teini-ikäisiä.
Vainojen tulos oli päinvastainen kuin niiden tarkoitus: Englannin kosteassa ilmastossa
hitaasti käryävät roviot tekivät maasta lopullisesti protestanttisen. Periaate
ei paavilaisuutta on siitä lähtien leimannut useimpien englantilaisten
ajattelua. OppiKirkon oppi on ilmaistu sen tunnustuskirjassa "39 artiklaa", vuodelta 1562. Myös jumalanpalvelusta ja kirkkojärjestystä koskeva ohjeellinen teos "Yleinen rukouskirja" (The Book of Common Prayer) on peräisin 1500-luvulta. Anglikaanisen uskon ja opin perustana ovat Raamattu ja Apostolinen uskontunnustus. Yleinen rukouskirja
(The Book of Common Prayer), 39 artiklaa, Anglikaanisen kirkon 39 artiklaa ovat yhdistelmä luterilaisista, kalvinistisista ja katolisista uskonlauseista. Vanhurskauttamisoppi (eli oppi siitä, miten ihminen pelastuu) on luterilainen. Samoin kirkon hallitsijajohtoisuus on luterilaista vaikutetta. Ehtoollisoppi on lähinnä kalvinilainen eli reformoitu. Hieman yksinkertaistaen voi sanoa, että oppi on pääpiirteissään kalvinilainen. TuntomerkitAnglikaaninen liturgia (jumalanpalvelus) on yksinkertaisempi kuin katolinen. Anglikaaninen jumalanpalvelus perustuu rukouskirjaan. Rukouskirjassa etenkin psalmit muodostavat suuren osan kokonaisuutta. Anglikaanisen kirkon järjestysmuoto ja jumalanpalvelus ovat pääosin katolista perua. Kirkon hallinnossa piispojen asema on vahva. Käsitteitä39 artiklaa on asiakirja, joka määrittelee
anglikaanisen kirkon opin.
ElämäntapaAnglikaaniselle kristillisyydelle on tunnusomaista aktiivisuus ja käytännöllisyys. Pienet yhden papin seurakunnat ovat yleisiä. Seurakunnan keskeisin työmuoto on jumalanpalvelus, johon koko perhe yhdessä osallistuu. Kirkko korostaa kristillisyydessä kirkkovuoden merkitystä. LevinneisyysAnglikaanisen kirkon tärkeimmät levinneisyysalueet ovat Iso-Britannia ja sen entiset siirtomaat, joissa jäseniä on yhteensä n. 55 miljoonaa. Englannin kirkolla on Englannissa kaksi provinssia, Canterburyn ja Yorkin arkkipiispojen johtamat hiippakuntaryhmät. Iso-Britannian lippu - Union Jack. Kun Englannista tuli maailmanvalta ja se hankki itselleen siirtomaita, muodostui
Englannin kirkon uskoa ja järjestystä
noudattavia provinsseja ja hiippakuntia kaikkiin maanosiin sekä itsenäisinä
kansallisina kirkkoina että Canterburyn arkkipiispan alaisina. Englannin kirkko on
todellisuudessa maailmanlaaja kirkkokunta. Se on osa Englannin valtiomuotoa, The
Established Church. Sillä on satoja hiippakuntia ja piispoja ja lähes 40 miljoonaa
jäsentä. Niiden yhteisenä neuvottelukuntana on Lambeth-konferenssi,
jota Canteburyn arkkipiispa johtaa. Kuitenkin ratkaisevat teologiset päätökset tehdään
Englannin kirkon kirkolliskokouksessa. EkumeniaAnglikaanisen kirkon oppi ja käytännöt ovat yhdistelmä luterilaisesta, kalvinistisesta ja katolisesta opista ja käytännöistä. Anglikaaninen kirkko siten yhdistää kaikkia näitä kirkkokuntia. Anglikaanisen kirkon asema onkin ollut tärkeä ja keskeinen ekumeenisissa ponnisteluissa.
Teksti: Asko Penttilä, Tomi Klasila ja Timo Muola |