Englannin uskonpuhdistus ja anglikaaninen kirkko

Iso-Britannian lippu - Union Jack

 

Irti paavista

Martti Lutherin Saksassa aloittaman uskonpuhdistuksen vaikutus levisi myös Englannin kanaalin yli saarivaltakuntaan.

Henrik VIII kirjoitti kiistakirjoituksen Lutheria vastaan.


Aluksi Englannin kuningas Henrik VIII kirjoitti kiistakirjoituksen Lutheria vastaan. Rooman paavi myönsi tästä syystä kuningas Henrik VIII:lle kunnianimen "Uskon puolustaja" ("Defensor Fidei"). Pian Henrikin mieli kuitenkin muuttui.
Henrik VIII irrotti Englannin kirkon katolisesta kirkosta vuonna 1534. Henrikillä oli monta syytä katkaista suhde paaviin. Ensinnäkin hän halusi avioeroa, mutta tätä ei paavi myöntänyt. Henrik halusi myös itselleen ja valtiolle katolisen kirkon Englannissa omistamat hyvin laajat maa-alueet.
Englannin kuninkaasta tuli kirkon päämies. Canterburyn arkkipiispa sai osan paavin valtuuksista. Uskonpuhdistus suoritettiin varsinaisesti vasta seuraavien hallitsijoiden aikana arkkipiispa Thomas Cranmerin johdolla. Anglikaanisen kirkon voi sanoa muotoutuneen silloin. Thomas Cranmer laati anglikaanisen kirkon jumalanpalveluksen kirjan "The Book of Common Prayer" eli "Yhteinen rukouskirja".


Uskonpuhdistuksen voitto

Kuningas Henrik VIII poika Edward VI kannatti uskonpuhdistusta. Kun kuningas kuoli nuorena hänen sisarensa Maria "Verinen" käänsi kellot taaksepäin ja palautti katolisen kirkon kovin ottein.

Roviot

Kuningatar Maria Verinen vainosi protestantteja.


Noin 30 000 protestanttia karkoitettiin maasta ja Canterburyn arkkipiispa Thomas Cranmer työtovereineen nostettiin roviolle. Marttyyreita oli yli kolmesataa, joukossa runsaasti naisia ja teini-ikäisiä. Vainojen tulos oli päinvastainen kuin niiden tarkoitus: Englannin kosteassa ilmastossa hitaasti käryävät roviot tekivät maasta lopullisesti protestanttisen. Periaate “ei paavilaisuutta“ on siitä lähtien leimannut useimpien englantilaisten ajattelua.
Nykyään punnan kolikossa on hallitsijan kuva sekä latinankielinen reunakirjoitus: "Elisabeth II, kuningatar Jumalan armosta, uskon puolustaja". Vaikka kuningattaren valta ei ole sama kuin ensimmäisen Elisabetin, hän on jatkuvasti kirkon ylin johtaja. Kirkon ja valtion läheinen yhteys näkyy myös siinä, että anglikaanisen kirkon piispat istuvat parlamentin ylähuoneessa.


Oppi

Kirkon oppi on ilmaistu sen tunnustuskirjassa "39 artiklaa", vuodelta 1562. Myös jumalanpalvelusta ja kirkkojärjestystä koskeva ohjeellinen teos "Yleinen rukouskirja" (The Book of Common Prayer) on peräisin 1500-luvulta. Anglikaanisen uskon ja opin perustana ovat Raamattu ja Apostolinen uskontunnustus.

Yleinen rukouskirja eli The Book of Common Prayer

Yleinen rukouskirja (The Book of Common Prayer), 39 artiklaa,
Raamattu ja Apostolinen uskontunnustus.


Anglikaanisen kirkon 39 artiklaa ovat yhdistelmä luterilaisista, kalvinistisista ja katolisista uskonlauseista. Vanhurskauttamisoppi (eli oppi siitä, miten ihminen pelastuu) on luterilainen. Samoin kirkon hallitsijajohtoisuus on luterilaista vaikutetta. Ehtoollisoppi on lähinnä kalvinilainen eli reformoitu. Hieman yksinkertaistaen voi sanoa, että oppi on pääpiirteissään kalvinilainen.


Tuntomerkit

Anglikaaninen liturgia (jumalanpalvelus) on yksinkertaisempi   kuin katolinen. Anglikaaninen jumalanpalvelus perustuu rukouskirjaan. Rukouskirjassa etenkin psalmit muodostavat suuren osan kokonaisuutta. Anglikaanisen kirkon järjestysmuoto ja jumalanpalvelus ovat pääosin katolista perua. Kirkon hallinnossa piispojen asema on vahva.


Käsitteitä

39 artiklaa on asiakirja, joka määrittelee anglikaanisen kirkon opin.

Lambeth-konferenssi on yleinen piispojen kokous, johon osallistuvat Englannin kirkosta riippumattomat anglikaaniset kirkkokunnat.

Yhteinen rukouskirja on anglikaaninen rukous- ja kirkkokäsikirja.

Korkeakirkollisuus korostaa kirkon, messun, opin ja sakramenttien tärkeyttä.

Matalakirkollisuus korostaa henkilökohtaisen uskon ja maallikoiden aktiivisuuden merkitystä. Matalakirkollisuuden ihanteet ovat samat kuin pietismin.

Väljä- tai laveakirkollisuus pyrkii solmimaan suhteita kulttuurielämään ja työväestöön. Se on sosiaalisen avustustoiminnan uusien muotojen kehittäjä.


Kultti

Anglikaanisen kirkon jumalanpalvelus on joko korkeakirkollisten juhlava messu kulkueineen ja liturgioineen tai matalakirkollisten maallikkoaktiivisuutta korostava pelkistetty jumalanpalvelus. Anglikaanisessa kirkossa on käytössä lapsikaste. Ehtoollisen sakramenttiä pidetään symbolisena, mutta sillä katsotaan olevan todellista hengellistä vaikutusta. Osa anglikaaneista tunnustaa myös muut katolisen kirkon sakramentit.

Kynttilä

Elämäntapa

Anglikaaniselle kristillisyydelle on tunnusomaista aktiivisuus ja käytännöllisyys. Pienet yhden papin seurakunnat ovat yleisiä. Seurakunnan keskeisin työmuoto on jumalanpalvelus, johon koko perhe yhdessä osallistuu. Kirkko korostaa kristillisyydessä kirkkovuoden merkitystä.


Levinneisyys

Anglikaanisen kirkon tärkeimmät levinneisyysalueet ovat Iso-Britannia ja sen entiset siirtomaat, joissa jäseniä on yhteensä n. 55 miljoonaa. Englannin kirkolla on Englannissa kaksi provinssia, Canterburyn ja Yorkin arkkipiispojen johtamat hiippakuntaryhmät.

Iso-Britannian lippu - Union Jack.

Iso-Britannian lippu - Union Jack.

Kun Englannista tuli maailmanvalta ja se hankki itselleen siirtomaita, muodostui Englannin kirkon uskoa ja järjestystä noudattavia provinsseja ja hiippakuntia kaikkiin maanosiin sekä itsenäisinä kansallisina kirkkoina että Canterburyn arkkipiispan alaisina. Englannin kirkko on todellisuudessa maailmanlaaja kirkkokunta. Se on osa Englannin valtiomuotoa, The Established Church. Sillä on satoja hiippakuntia ja piispoja ja lähes 40 miljoonaa jäsentä. Niiden yhteisenä neuvottelukuntana on Lambeth-konferenssi, jota Canteburyn arkkipiispa johtaa. Kuitenkin ratkaisevat teologiset päätökset tehdään Englannin kirkon kirkolliskokouksessa.
Suomessa anglikaaninen kirkon toiminta alkoi 1920-luvulla ja sillä on täällä n. 100 jäsentä.


Ekumenia

Anglikaanisen kirkon oppi ja käytännöt ovat yhdistelmä luterilaisesta, kalvinistisesta ja katolisesta opista ja käytännöistä. Anglikaaninen kirkko siten yhdistää kaikkia näitä kirkkokuntia. Anglikaanisen kirkon asema onkin ollut tärkeä ja keskeinen ekumeenisissa ponnisteluissa.


 


Kysymykset

  1. Miksi Englannin hallitsijat saivat kunnianimen "Uskon puolustaja"?
  2. Miksi Henrik VIII halusi katkaista kirkon suhteen Rooman paaviin?
  3. Kenestä tuli kirkon uusi päämies?
  4. Mitä mieltä Maria "Verinen" oli uskonpuhdistuksesta?
  5. Mistä Maria sai lempinimensä "Verinen"?
  6. Kuka on nykyään anglikaanisen kirkon ylin johtaja?
  7. Mistä anglikaanisen kirkon oppi muodostuu?
  8. Mitkä ovat anglikaanisen kirkon tärkeimmät oppia ja toimintaa säätelevät kirjat?
  9. Mitä korostaa korkeakirkollisuus?
  10. Mitä korostaa matalakirkollisuus?
  11. Mitä korostaa väljä- tai laveakirkollisuus?
  12. Millainen on anglikaaninen jumalanpalvelus?
  13. Mitkä asiat ovat tyypillisiä anglikaaniselle kristillisyydelle?
  14. Miten anglikaanisesta kirkosta tuli maailmanlaaja kirkkokunta?
  15. Miksi anglikaanisen kirkon asema on ollut tärkeä ekumeniassa?


Teksti: Asko Penttilä, Tomi Klasila ja Timo Muola
Kuvat: Saara Trim.
Kuvien skannaus ja digitaalinen käsittely: Timo Muola

TAKAISIN KIRKKOHISTORIA -SIVULLE

TAKAISIN PÄÄSIVULLE