Elämää keskiajalla

 

Keskiajalla yhteiskunta jakautui neljään eri luokkaan eli säätyyn, jotka olivat

  • Aatelisto
  • Papisto
  • Talonpojat
  • Porvarit, jotka olivat hieman irrallaan muista.

Näiden väliset rajat olivat hyvin suuret ja joita oli lähes mahdotonta ylittää. Esimerkiksi talonpojalle ainut mahdollisuus yhteiskunnalliseen nousuun oli liittyminen johonkin munkkijärjestöön. Tätä kautta pääsi opiskelemaan, jos järjestö, johon talonpoika oli liittynyt, kustansi opinnot. Tämä taas edellytti talonpojalta lahjakkuutta.

Kirjaa kopioiva tai opiskeleva munkki.

Luostarit olivat keskiajalla sivistyksen keskuksia.

Naisen asema keskiajalla oli huono, vaikka naista arvostettiinkin äitinä ja perheenemäntänä. Naisilla ei ollut valtaa hallinnossa, kirkon piireissä eikä myöskään tieteessä. Huonon aseman vuoksi heistä ei ole jäänyt paljoakaan tietoa keskiajan historian kirjoihin.

Ihmisten keski-ikä keskiajalla oli hyvin alhainen verrattuna nykyiseen. Keski-ikä oli noin 30-35 vuotta, koska lapsikuolleisuus oli suuri. Tämän takia perheet eivät olleet siihen aikaan kovinkaan suuria. Yli 50 ikävuoden ylittäneitä oli hyvin vähän. Kuolleisuutta lisäsi myös epidemiat, jotka johtuivat osittain yksipuolisesta ruokavaliosta: elintarvikkeet olivat harvoin tuoreita ja liha ja kala olivat ylellisyyttä sekä vihannekset eivät olleet suosiossa.

Keskiajan ihmisten vaatteet, elämä ja ajatukset poikkesivat meidän vastaavista.

Keskiajan ihmisten vaatteet, elämä ja ajatukset
poikkesivat meidän vastaavista.

Keskiajan ihmistä on joskus kutsuttu latinankielisellä nimellä on ´homo religiosus´ eli uskonnollinen ihminen. Eli uskonto oli hyvin tärkeä osa keskiajan ihmisen elämää. Siitä huolimatta keskiajalla esiintyi epäilyä ja ateismia. Yliopistoissa uskontoa saatettiin opettaa hyvinkin teoreettisella tasolla, kun taas kansan keskuudessa se oli konkreettista ja joskus jopa suoranaista magiaa piruineen ja pyhimyksineen. Kansanomainen kristinusko sai usein piirteitä pakanallisesta kansanuskosta, joka pysyi Suomessa voimakkaasti kristinuskon rinnalla 1800- luvulle saakka.

Teinit oppimassa. Kuva Olaus Magnin teoksesta Historia de gentibus septentrionalibus v 1555

Teinit oppimassa. Kuva Olaus Magnin teoksesta Historia de gentibus septentrionalibus v 1555

Keskiajan ihmiset elivät voimakkaasti aistiensa välityksellä, osoittaen avoimesti tunteitaan, niin iloa ja surua sekä myös vihaa. Keskiajalla turvauduttiin hyvin herkästi väkivaltaan, varsinkin oltaessa alkoholin vaikutuksen alaisena. Juomakulttuuri ei ollut kovinkaan hienostunutta, vaan juominkeja saatettiin jatkaa niin kauan kunnes kaikki osallistujat olivat sammuneet.

Keskiajan ihminen ei tuntenut käsitettä työnarkomaani. Työtä kyllä tehtiin rajustikin, mutta vain sen verran kuin oli pakko. Työnantajatkaan eivät vaatineet työntekijöiltään erityistä työkuria. Pyhimysten muistopäiviä oli paljon, joskus viikolla oli enemmän pyhäpäiviä kuin työpäiviä.

Maanviljely oli keskiajan tärkein elinkeino

Maanviljely oli keskiajan tärkein elinkeino.

Keskiajalla aika tuntui pysyvän paikallaan. Keskiajan ihmisen elämän ulkoiset edellytykset eivät juurikaan muuttuneet huolimatta siitä, että hän oli muutosten tilassa. Jos 1100-luvun ihminen olisi herätetty seuraavalla vuosisadalla, hän tuskin olisi kokenut suurtakaan kulttuurishokkia. Aika vei ihmistä ainoastaan maailmanloppua ja Jumalan viimeistä tuomiota kohti.

 

Keskiajan maailmankuva

Keskiajan maailmankuva - silloin ei vielä yleisesti tiedetty, että Maa on pallo. Taivaankannen toisella puolella oli Jumalan maailma. Jotkut ajattelivat, että tähdet ovat taivaankannessa olevia reikiä, joiden läpi näkyy Jumalan valo.

Myös katolisen kristikunnan eristyneisyys muusta maailmasta liittyi pysähtyneisyyteen. Esimerkiksi Kiina ja Intia tunnettiin vain antiikin kirjoitusten perusteella. Vasta ristiretket ja mongolien perustava imperiumi saivat eurooppalaiset ymmärtämään ihmiskunnan ja maailman laajuuden.

Luontoa ei vielä keskiajalla tarkasteltu käyttökohteena, vaan ihminen kuului luontoon ja oli osa siitä kokonaisuudesta, jonka ulkopuolella ei ollut mitään.

Keskiajan ihminen ei ollut vapaan tahdon omaava yksilö samoin, kuin nykyään. Hän kuului aina johonkin yhteisöön kuten perheeseen, sukuun, kylään, ammattikuntaan, säätyyn jne. Hänen elämäänsä hallitsivat monet ikivanhat traditiot. Usein ihmiset eivät koko elinaikanaan poistuneet kotikylänsä lähettyviltä. Ihmiset eivät myöskään korostaneet itseään mitenkään. Esimerkiksi kirjoituksissa ei ole mitään merkkejä tekijästä.

 

Elämää keskiajalla -kysymykset

Miten keskiajan ihminen ja yhteiskunta eroavat
nykyihmisestä ja -yhteiskunnasta seuraavilla alueilla:

  1. Mahdollisuus yhteiskunnalliseen nousuun eli saavuttaa asema, joka on parempi kuin omilla vanhemmilla?
  2. Naisen asema?
  3. Terveys ja elinikä?
  4. Suhtautuminen uskontoon?
  5. Tunteiden näyttäminen avoimesti?
  6. Suhtautuminen työhön?
  7. Näkemys maailmasta?
  8. Suhde luontoon?
  9. Suhde muihin ihmisiin ja yhteisöihin?
  10. Mikä/mitkä asiat olivat keskiajassa  mielestäsi paremmin kuin nyt?
  11. Mikä/mitkä asiat olivat keskiajassa  mielestäsi huonommin kuin nyt?

 

Teksti: Timo Muola
Valokuvat: Timo Muola
Kuvien käsittely sekä nettisivun teko: Timo Muola

TAKAISIN KIRKKOHISTORIA -SIVULLE

TAKAISIN PÄÄSIVULLE