Erakot
JohdantoErämaihin keskittyneet erakot osoittivat esimerkillään, ettei kristillinen usko saanut olla riippuvainen maallisesta hyvästä, omaisuudesta, menestyksestä tai yhteiskunnallisesta asemasta. Keskittyminen Jumalan palvelemiseen oli tärkeämpää. Erakkojen elämäAutiomaissa erakot asuivat luolissa, raunioituneissa taloissa tai itse tehdyissä majoissa. Heidän elämänsä oli lähinnä rukousta ja paastoa. Erakot saattoivat valvoa yöt rukoillen ja päivisin he saattoivat tehdä yksinkertaisia käsitöitä, jotka eivät estäneet mietiskelyä. Erakot hyväksyivät erillaiset kristilliset elämäntavat. Matkailijat, paimentolaiset, pyhiinvaeltajat ja jopa rosvot kävivät erakkojen luona ja he osoittivat vieraanvaraisuutta kaikille. Erakot saattoivat itsekkin käydä toisten erakojen luona saadakseen hengellistä ohjausta. Erakkojen esikuva innoitti yhä useampia ihmisiä keskittymään meditaatioon ja rukoukseen. Ensimmäinen erakkokulttuuri syntyi Niilin laaksoon, jonka asukkaat olivat suuresti kärsineet vainoissa. Egyptin autiomaista erakkoyhdyskunnat levisivät Palestiinaan, Syyriaan ja myöhemmin kaikkialle kristilliseen maailmaan. PYHÄN GERASIMOKSEN ERAKKOLAErakkolan muodosti 70 majaa hajallaan erämaassa. Sinne oli mahdollista päästä kokelasajan jälkeen. Kokelasaika suoritettiin luostarissa yhdessä muiden kokelaiden kanssa. Erakkolassa elettiin käsitöitä tehden, ruokana heillä oli vesi, leipä ja raa`at juurekset. Viikonloppuisin erakot kokoontuivat yhteen luostariin tuoden sinne työnsä tuotteet, jotka myytiin yhteisön hyväksi. Erakot osallistuivat yhteisiin jumalanpalveluksiin ja aterioivet yhdessä. Silloin he saivat keitettyä ruokaa ja hieman viiniä. Elämän ankaruus yhdistettiin hyvyyteen, jota osoitettiin kaikkea elollista kohtaan. Monet erakot olivat kypsiä, vahvoja persoonallisuuksia mutta kaikista ei löytynyt tarvittavaa kurinalaisuutta ja he sortuivat itselleen asettamiensa vaatimusten alle. Toisaalta eristäytyminen ei ollut erakkoisillä itsetarkoitus. Kun he olivat kasvaneet yksinäisyydessä, he palasivat takaisin ihmisten pariin toimiakseen hengellisinä johtajina. Antonios (250-356)Erakkoliikkeen perustaja oli koptilainen talonpoika Antonios. Hän syntyi Keski-Egyptissä rikkaiden kristittyjen poikana. Jeesuksen sanoista rikkaalle nuorukaiselle tuli erakkoelämän ohjesääntö. Antonios luopui omaisuudestaan ja vetäytyi yksinäisyyteen kaksikymmenvuotiaana noudattaakseen askeesia, kieltäytymistä aistinautinnoista. Aluksi Antonios eli haudoissa, sitten 20 vuotta hylätyn autiomaalinnakkeen kellarissa. Antonios antoi sysäyksen luostarien synnylle, sillä hänen innoittamanaan perustettiin erakkosiirtoloita. Jeesuksen sanat, jotka muuttivat Antonioksen elämän: Antonioksen askeesin kuvauksessa näkyy hellenismistä
ja gnostilaisuudesta omaksuttu ruumiillisuuden halveksunta: Antonios opetti: Teksti: Anu Ahola |