August Hermann Francke - köyhien auttaja ja kasvattaja
Saksalainen pietisti August Hermann Francke (1663-1727) on myös yksi kristillisen kasvatuksen historian keskeisimpiä henkilöitä. Hän eli 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa. Hän opetti teologiaa yliopistossa ja perusti ystäviensä kanssa Raamatun ystävien yhdistyksen, jonka kokouksissa ihmiset pääsivät seuraamaan kahdeksan maisterin keskustelua Raamatun aiheista. Francke koki kuitenkin, että kaikki ei ole oikein.
August Hermann Francke Hänen sydämessään oli outo tunne - levottomuus ja tuska. Hän ei tiennyt siihen mitään syytä. Hän koetti hakea iloista seuraa, mutta tuskin hän oli palannut kotiinsa hiljaisuuteen, sama tunne palasi. Francke rukoili yöllä huoneessaan Jumalaa: "Osoita, että olet olemassa, niin tahdon uskoa Sinuun, rakastaa Sinua ja palvella koko elinaikanani!" Hiljaisuus vallitsi huoneessa, ja rukoilija makasi liikkumattomana polvillaan. Hän näytti kadottaneen tajuntansa. Mutta sitten kaikki muuttui. Hän riensi portaita alas, syöksyi pimeässä isäntänsä työhuoneeseen ja kun ei sieltä löydä tarkastajaa, astuu viereiseen makuuhuoneeseen, herättää siellä nukkuvan ja heittäytyy isällisen ystävänsä kaulaan. Eikä hän anna tälle aikaa kyselyihin, vaan kiireisesti huutaa hänelle: "Iloitse minun kanssani; minä olen löytänyt, mitä en luullut löytäväni! Jumala on olemassa, ja Hän on ilmoittanut itsensä minulle! Oi, isä! Nyt saatan uskoa, uskoa kaikesta sydämestäni." Tämän tapauksen jälkeisinä vuosina Franckesta kehittyi johtava hahmo henkilökohtaista pyhityselämää korostavassa pietistisessä liikkeessä. Hän saarnasi palavasti, kuinka Jumalan rakkauteen tuli vastata pyhällä käytännön elämällä. Francke oli loppuelämänsä kiistelty henkilö, jota puhdasoppisuuden kannattajat syyttivät väärästä opista. Halle28-vuotiaana Francke pääsi kreikan ja heprean kielien professoriksi vastaperustettuun Hallen yliopistoon sekä pastoriksi Hallen vieressä olevaan Glauchan kylään. Siellä hän myös avioitui puolentoista vuoden kirjeenvaihdon jälkeen 23-vuotiaan Magdaleenan kanssa. Hallessa Francken kutsumus alkoi suuntautua kasvatukseen. Francken perheen ovella kävi päivittäin köyhiä hakemassa leipää. Kerran Francke alkoi tentata nuoria: "Eikö nyt ole parhaillaan kouluaika? Miksi ette lähde kouluihin, vaan kuljeskelette mieluummin teillä? Jo nuoruudesta asti olette laiskuuden orjia, ettekä tahdo oppia, ette tämän ettekä tulevan elämän varalle. Teillekin tahdon neuvoa Herran sanaa ja aion heti tänään aloittaa ... Sinä, poikaseni siellä! Tiedätkö mikä katekismus on?" Pojat olivat ensin hiljaa. Vihdoin arveli kuitenkin yksi, että katekismus on pieni kirja, jonka kannessa on kuva. - Aivan oikein! sanoi pastori. Ja kenenkä kuva siinä on? Maistraatin kamreerin, vastasi poika. Francke hämmästyi kovin, mutta hänen suunsa vetäytyi hymyyn, kun hänen mieleensä samassa tuli, että maistraatin kamreeri ulkomuodoltaan todellakin muistutti Lutheria, Pienen Katekismuksen tekijää. Köyhäin kouluFrancke alkoi opettaa köyhiä nuoria leivänannon yhteydessä. Seuraava askel oli rahankeräys koulumaksuja varten, jotta köyhät pääsisivät kouluun. Kohta kuitenkin huomattiin, että köyhät perheet eivät monestikaan käyttäneet saamiaan rahoja lasten kouluun laittamiseen. Niinpä, kun säästölaatikkoon oli kerran tullut suurehko seitsemän guldenin lahjoitus, Francke (tuolloin 29-vuotias) totesi: - Sehän on koko pääoma, sillä pitää perustaa jotain kunnollista. Minä aloitan köyhäin koulun! Francke palkkasi ylioppilaan opettamaan köyhiä lapsia kaksi tuntia päivässä. Palkaksi hän saisi taalerin kuukaudessa. Francke luottamus Jumalaan varojen antajana osoittautui aiheelliseksi - koskaan ei säästölaatikko ollut tyhjänä. Kuukauden päästä koulussa oli jo toinenkin opettaja ja yli 50 köyhää lasta sekä porvarien lapsia, jotka maksoivat koulumaksua. Maine koulusta levisi, ja rahapuroja virtasi pappilaan. OrpokotiSeuraavaksi Francke halusi auttaa orpoja. Hänestä tuntui, että pelkät oppitunnit eivät vielä antaneet kunnon mahdollisuutta kasvattaa lapsia. Eräs hänen ystävänsä, professori Hallen yliopistosta, sanoikin: "Koulun on mahdoton täyttää kasvatustehtävää, kun lapset ainoastaan muutamia tunteja päivässä ovat opettajien hoidossa. usein vanhemmat kodeissa repivät alas, minkä koulu suurella vaivalla on rakentanut." - Jospa voisin pitää muutamia lapsia kokonaan luonani! Joitakuita orpoja, jotka olisi kokonaan uskottu minun huostaani! Kun ihmiset huomasivat Francken toimien hyödyllisyyden, hän alkoi saada yhä enemmän lahjoituksia. Erään lahjoituksen turvin hän alkoi rakentaa orpojen kotia, mikä herätti paljon ivaa ja naurua paikallisten asukkaiden keskuudessa. Summa ei ollut nimittäin kovin kummoinen. Mutta niin vaan rahaa tuli tarpeiden mukaan, ja orpojen koti saatiin pystyyn. Orpojen isänä ja hoitajana toimi Yrjö Muller, joka sai Franckelta vaikutteita myöhempään, kuuluisaksi tulleeseen toimintaansa orpojen parissa. Tässä rakennuksessa oli alku Hallen laitoksille, joissa Francken elämän työ tapahtui. Toiminta laajeni, uusia rakennuksia rakennettiin ja varoja tarvittiin enemmän ja enemmän. Jatkuvasti Francke ja hänen työtoverinsa saivat kokea Jumalan vastaavan heidän taloudellisista tarpeistaan. Opettajien koulutus42-vuotiaana, kun Hallen laitokset olivat jo laajentuneet ja toiminta maankuulua, Francke aloitti opettajien seminaarin. Francken seminaarista valmistuneita opettajia pidettiin parhaimpina koko Saksassa. Koulutus kesti viisi vuotta: kaksi vuotta opiskelua ja kolme vuotta työharjoittelua. Opettajien vaatimukset olivat tiukat: vakava antautuminen opettamiseen, rakastava ja kärsivällinen suhtautuminen lapsiin sekä säädylliset elämäntavat olivat opetustoimeen ryhtymisen ehtoina. Hallen laitosten lisäksi Franckella oli työnsä yliopistolla. Siellä hän kehitti teologian opiskelua. Maisterin tutkinnon vaatimuksena oli mm. Raamatun lukeminen alkukielillä sekä jokaisesta Raamatun kirjasta kommentaarin kirjoittaminen.
Teksti: Timo Muola TAKAISIN KIRKKOHISTORIA -SIVULLE |
