GILGAMES-EEPOS

Gilgames-eepoksen vedenpaisumustarina on kirjallisena tuotteena vanhempi kuin Raamatun kertomus ja on varmaa, että tarinan alkuperäinen kotimaa on Mesopotamia eli Kaksoisvirtojen maa (Eufrat ja Tigris). Siellä ovat sen luonnolliset puitteet, suuret virrat, jotka saattavat kohota keväällä yli äyräidensä, tuhota kekseliään kastelujärjestelmän ja peittää alleen rannoille syntyneen kulttuurin.

Babylonilaisella vedenpaisumustarinalla on varsin vähän tekemistä itse Gilgames-eepoksen kanssa. Yhteys on keinotekoinen: etsiessään suojakeinoa kuolemaa vastaan Gilgames tuli jokien suulle, missä Utnapistim ja tämän puoliso asustivat kuolemattomina, enemmän jumalien kuin ihmisten kaltaisina. He olivat päässeet tähän jumalalliseen tilaan pelastumalla laivalla suuresta tuhotulvasta.

Jumalat olivat nimittäin kyllästyneet ihmisten meluisuuteen ja olivat päättäneet surmata ihmiset. Jumalat pelästyivät itsekin tulvan voimaa ja uikuttavat peloissaan. Utnapistim kertoi tarinan Gilgamesille ja etenkin sen loppu muistuttaa suuresti Vanhan Testamentin kertomusta. Jumalat istuivat itkemässä ja vasta seitsemännen päivän koittaessa myrskyn raivo hellittää. Kun Utnapistim avasin luukun ja katsoi ulos, olivat kaikki ihmiset muuttuneet saveksi. Utnapistim puhkesi itkuun. Laiva juuttui kiinni erääseen Nisirin vuoreen. Seitsemän päivän kuluttua Utnapistim päästi kyyhkysen lentoon, mutta se palasi laivaan, ja samoin kävi pääskysen. Vihdoin laskettiin vapauteen korppi ja se ei palannut, koska vedet olivat kuivuneet.

Utnapistim suoritti uhritoimituksen vuoren huipulla. Kun jumalat tunsivat tuoksun, he keräytyivät kuin ”kärpäset” hänen ympärilleen. Sitten jumalat alkoivat riidellä ja syyttää tuulten jumalaa Enliliä siitä että hän oli yltiöpäisesti halunnut hävittää ihmiskunnan sukupuuttoon. Realistinen ja ihmisystävällinen Ea, maan jumala, sanoi hänelle: ”Miksi päästit ajattelemattomasti vedet valloilleen? Anna syntisen kantaa syntinsä, kevytmielisen kevytmielisyytensä! Avaa solmu äläkä iske sitä auki, selvitä se äläkä leikkaa sitä poikki!”

TAKAISIN PÄÄSIVULLE