Ennen jumalanpalveluksiin kokoonnuttiin yksityisrakennuksiin ja vaatimattomiin kotikirkkoihin. Vasta keisari Konstantinus Suuren hallituskaudella rakennutettiin joitakin kirkkoja. Rooman kirkot ovat basilikoja, mutta jo Konstantinuksen aikana niistä tunnettiin jo useita erilaisia muunnelmia. Basilikan tunnusmerkkejä ovat keskilaiva, matalammat pylväiden erottamat sivulaivat ja puoliympyrän muotoinen itään päin suuntautuva alttari. Basilikoiden lisäksi varhaiskristillisenä aikana rakennettiin sakraaleja keskeisrakennuksia. Kristilliset rakennukset olivat joko pyöreitä tai kahdeksankulmaisia.

Pyhän Paavalin basilika Roomassa.
Kuvassa olevaa Pyhän Paavalin basilikaa alettiin
rakentaa keisari Teodosiuksen aikana v. 386.

Noin vuodesta 787 kirkkorakennuksiin ilmestyi uusi elementti. Perinteisen itäkuoren lisäksi saatettiin rakentaa kuori myös länsipäätyyn, joka mahdollisti kahden alttarin rakentamisen.

1000-luvulla pystytetyt Länsi-Euroopan kirkot saattavat Bysanttin kirkkoihin verrattuna näyttää karuilta ja koristeettomilta. Bysanttilaiset kirkot herättävät katsojassa usein hämärän salaperäisyyden tunteen.
Roomalaisille kirkoille taas on ominaista hyvin muotopuhdas tilarakenne, jossa elementit ovat selkeästi eroteltu toisistaan. Rakennusmateriaalina oli kivi, tiiltä käytettiin hyvin vähän. Ulkoarkkitehtuurissa torneja sijoitettiin ristikeskuksen yläpuolelle, länsifasadiin ja kuorien viereen. Saksassa kirkot alkoivat jo näyttää Jumalan linnoilta. Sidottu järjestelmä tarkoittaa sitä, että otetaan yksi tilaelementti muiden osien mittayksiköksi. Tästä ensimmäisenä esimerkkinä ottolainen Pyhän Mikaelin kirkko. Sidotun järjestelmän kehittyessä sivulaivat suunniteltiin usein neliöstä, joiden mitaksi otettiin puolet ristikeskuksen sivunpituudesta.

Speyerin katedraali - upea romaaninen kirkko.
Romaanisen tyylin tuntomerkkejä ovat jyhkeys,
linnamaisuus ja pyörökaaret.
Speyer on Reininlaaksossa.

Ranskassa syntyi uusia pohjaratkaisuja itäosaan, joka oli perinteisesti varattu papille. 1000-luvun puoliväliin asti kirkot olivat yleensä katettuja toisella puukatolla. Sen korvasi kuitenkin holvi, joka saattoi olla tynnyri-, risti-, tai ruodeholvi. Holvit olivat paloturvallisempia ja sopivat paremmin jyhkeisiin rakennuksiin.

Gotiikka, kirkkorakennushistorian varmasti kaunein tyylisuunta, syntyi Ranskassa Ile-de-Francen alueella. Sen tunnusmerkkejä ovat yhtenäinen tila, suippokaaret ja terävät tornit, kuten esimerkkinä Pariisin Notre Dame. Ensimmäinen goottilaisen tyylisuunnan edustaja on Saint-Denis’n luostarikirkko, jossa tässäkään muurit eivät enää olleet välttämättömiä. Se mahdollisti yhä suuremmat ikkunat, joita koristivat kauniin väriset lasimaalaukset.

Notre Damen katedraali - mahtava goottilainen kirkko
Romaanisen tyylin tuntomerkkejä ovat korkeus,
keveys ja suippokaaret.
Notre Dame on Pariisissa.

Goottilainen Erfurtin tuomiokirkko vasemmalla.
Huomaa suippokaaret ja ulkoruoteet.

Englannissa katedraalit, jotka olivat pidempiä ja leveämpiä kuin ranskalaiset katedraalit, rakennettiin kaupungin ulkopuolelle. Englannissa käytettiin suorakulmaisia, suorassa kulmassa toisiinsa liittyviä muotoja. Mutta niitä ei rakennettu yhtenäistilan periaatteen mukaisesti. Niin Englannissa kuin Ranskassakin portaalien yläpuolella olevat pinnat varustettiin usein suurin ruusuikkunoin, jotka oli jäsennetty geometrisellä ornamenttiruusustolla. Ne symboloivat aurinkoa ja siten myös Kristusta tai neitsyt Mariaa. Ikkunat säteilivät kirkkoon "uutta valoa" (lux Nova), jonka tarkoituksena oli herättää valaistumisen kokemuksia.

Teksti: Sari, Heidi, Riikka ja Elina sekä Timo Muola
Kuvat: Timo Muola
Nettisivun teko: Timo Muola

TAKAISIN KIRKKOHISTORIA-SIVULLE

TAKAISIN TAIDE-SIVULLE

TAKAISIN PÄÄSIVULLE

TAKAISIN KIRKKOHISTORIA-SIVULLE

TAKAISIN TAIDE-SIVULLE

TAKAISIN PÄÄSIVULLE