Kristinusko Rooman valtakunnassa |
Juutalaisuudesta irrottautunut, Jerusalemista alkunsa saanut kristinusko levisi vähitellen kaikkialle Rooman valtakuntaan. Samalla kristinusko kehittyi ja sai yhä järjestäytyneempiä muotoja. Rooman valtakunnassa vallinnut pitkä rauhan tila (ns. Pax Romana) auttoi kristinuskon leviämistä Roomassa. Kristityt lähetyssaarnaajat (esim. Paavali) saattoivat käyttää Rooman valtakunnan hyviä liikenneyhteyksiä. Roomalaiset sotilastiet yhdistivät kaupungit ja Välimerta risteilevät kauppalaivat kuljettivat myös matkustajia (kartta itäisen Välimeren alueesta). Ihmisiä kiinnosti myös kristinuskon opetus yhdestä rakastavasta Jumalasta, Taivaallisesta Isästä. Kristittyjen keskinäinen rakkaus ja huolenpito olivat myös aivan uutta melko kovassa antiikin maailmassa. Orjia, köyhiä ja naisia veti puoleensa kristittyjen opetus tasa-arvosta: "Yhdentekevää, oletko
Roomalaiset olivat uskonnollisesti suvaitsevaisia. Eri uskonnot hyväksyttiin, kunhan ne eivät rohkaisseet kapinaan tai heikentäneet kansan moraalia. Valtio suhtautui kristinuskoon aluksi melko välinpitämättömästi. Kritiikki kuitenkin yltyi, kun kristinusko levisi. Alaluokan (orjien ja köyhien) keskuuteen levinnyttä uutta uskoa alettiin pitää poliittisesti vaarallisena. Kristittyjen valtiollista luotettavuutta epäiltiin, ja heidän salaisista jumalanpalvelusmenoistaan levitettiin huhuja.
Myös kristittyjen suhtautuminen valtioon oli varovaista, sillä sen pakanallista kulttuuria vieroksuttiin. Kristityt pyrkivät välttämään riitoja viranomaisten kanssa ja noudattivat valtion lakeja. Keisarin palvonnasta he kuitenkin kieltäytyivät. Mm. tästä syystä valtiovallan suhtautuminen kristinuskon kannattajiin muuttui vihamieliseksi. Uuden uskon pelättiin horjuttavan valtakunnan muutenkin heikkoa yhtenäisyyttä. Tästä seurasivat vainot, joissa kristinusko ei kuitenkaan tuhoutunut.
|
