Kristinusko ja kuvataide

Kansa on koristanut kirkkonsa aina parhaan taitonsa ja kykynsä mukaan, vaikka ulkoiset olosuhteet ovat olleet niukat. Jälkipolville säilyneet kirkkomme osoittavat, ettei taide tahdosta ole ollut puutetta.

Olipa taiteilijat ulko- tai kotimaisia, on lähtökohta ja sisältö yhteinen. Kansallinen omaleimaisuus näyttäytyy puolestaan tavassa, jolla Raamatun suuren kertomuksen sanoma on tehty näkyväksi.

Kirkkotaiteelle on tyypillistä, että muutokset ovat tapahtuneet hitaasti. Luterilainen reformaatio ei vaatinut katolisen ajan kuvien poistamista kirkoista, vaikka pyhimysalttareiden rakentaminen loppui. Luterilaisuus käytti kuvaa julistuksen havainnoillistajana. Alttaritaulut maalattiin graafisten mallien mukaan, ja samoja esikuvia käytettiin vuosisatoja.

Kirkkomaalari sommitteli kuvat kirkon seinille mallikuvien mukaan. Esikuvina käytettiin puupiirroksia, joiden kuvat suurennettiin monumentaalikokoon. Lisäksi maalareilla oli käytössään eri kuvalähteistä kopioituja omia mallipiirustuksia. Kirkon seinälle kuvat maalattiin mallia yksinkertaistamalla. Joskus syynä oli se, ettei maalari tunnistanut kaikkia mallikuvan yksityiskohtia. Monesti maalaus toteutettiin peilikuvana mallistaan.

Uskonnollinen taide kirkon ulkopuolella

Hartauskuvat kuuluivat kotien sisustukseen jo 1700-luvulta lähtien, vaikka ilmiö yleistyi vasta henkilökohtaista uskonnäkemystä edustaneella 1800-luvulla. Vaatimattomissa oloissa hartauskuvat olivat yleensä painokuvia.

Viime vuosikymmenten aikana tapahtunut modernismin perinteen uudelleen arviointi on osaltaan vapauttanut esteitä myös uskonnollisuuden ilmaisussa. Kirkollisen uskonnollisuuden rajat ovat vielä kaukana taiteilijoiden vapaista tulkinnoista, mutta kuilu ei ole ylittämätön.

Ikonimaalaus

Suomessa ortodoksien pyhät kuvat nousivat taiteen kenttään ja julkisuuteen vähitellen sotien ja jälleenrakentamisen jälkeen. Niiden suosio ja 1960-luvulla virinnyt ikonimaalausharrastus heijastelevat kansainvälisiä vaikutteita ja idän kulttuuriperinnön suomalaistumista.

Ikoni voidaan valmistaa väreillä maalaamalla (yleensä 5-8 väriä), mutta myös mosaiikista tai muista aineista. Kirkko ei ole kieltänyt mitään tekotapaa.

Kirkon ja taiteen suhde nykyaikana

Vuosikymmenien hiljaisuuden jälkeen suomalainen kirkkomaalaustaide ja muu kirkkotaide kokivat uuden nousun 1980-90-luvuilla rakennettujen uusien kirkkojen myötä. Uusien kirkkotilojen alttarimaalaukset noudattelevat yleensä vanhasta kirkkomaalaustaiteesta tuttua aihekaavaa. Johanneksen ilmestyksen lisäksi suosittuja kuva-aiheita ovat Kristuksen kärsimyksen vaiheita hahmotteleva moniosainen Ristintie ja Ylösnousemus. Joitakin aiheita (mm. Viimeistä tuomiota) nykyajan kirkkotiloissa ei enää käsitellä. Nykymaalauksen kuvakieli on keskiaikaista viileämpää.