Kristinuskon vaikutus Suomeen ennen ristiretkiä
Varhaisimmat vaikutteetVarhaisimmat kristinuskon vaikutteet ovat tulleet Pohjoismaihin 800-luvulla. Tuolloin alueella ei vielä pariin vuosisataan ollut valtiojärjestelmiä. Luontaistalouteen perustuvat sukuyhteisöt elivät melko erityisenä. Tästä syystä uusien katsomusten leviäminen tapahtui hyvin hitaasti.
Järvet, joet ja meri olivat
muinaisille suomalaisille tärkeimpiä liikenneväyliä. Viikinkien ryöstöretket ja rauhanomaisen kaupankäynnin lisääntyminen selittävät varsin paljon sitä, miksi kristinusko saapui Pohjolaan 800-luvulta alkaen. Arkeologiset löydöt kertovat, että juuri tältä ajalta asti on Suomessa käytetty kristillisiä koruja. Niiden symboliarvoa eivät löydöt kerro, mutta osoittavat sen, että kristillisiä vaikutteita oli tänne saapunut jo varhain. Haudoista löydettyinä esineet kuitenkin kertovat vielä voimakkaasta pakanallisesta uskosta kuolemanjälkeiseen elämään. Hautoihin laitettiin aseita, tarvekaluja yms., joita vainajan uskottiin tarvitsevan. He uskoivat siis tuonpuoleisen olevan melko samanlaista kuin oman elämänsä. Ensimmäiset kristilliset vaikutteet saapuivat Suomeen Itämeren kaupan välityksellä. Kieli ja kulttuuriperinneKieli- ja kulttuuriperinne osoittaa, että ensimmäiset syvälliset kosketukset uuteen yksijumalaiseen uskontoon, kristinuskoon, esi-isämme saivat idästä. Tästä kertovat vanhat kristilliset termit pappi, risti, raamattu, pakana, perkele ja kummi, jotka ovat idän kielten lainaa meille. Täten Suomeen muodostui ilman varsinaista käännytystyötäkin vähitellen kristillisiä saarekkeita. Pakanuus ja kristinusko sekaantuivat aluksi keskenäänOn luonnollisesti mahdoton tietää, kuinka syvällistä kristillisyys 1000-luvun alussa oli. Joka tapauksessa on selvää, että pakanuus ja kristinusko sekaantuivat aluksi keskenään. Ihmiset, jotka eivät virallisesti tunnustaneet kristinuskoa, vaan elivät vielä pakanajumalien "oppien" mukaisesti, alkoivat kuitenkin hautaamaan vainajat tavanomaisen polttohautauksen sijasta maahan jalat kohti itää. Länsi-Suomessa vainajien palvonta hävisi kristinuskon tieltä lähes kokonaan jo keskiajalla, Itä-Suomessa ja Karjalassa se jatkui aina 1800-luvun lopulle. Monissa paikoissa voidaan osoittaa, että hautaus- ja kulttipaikat olivat jonkin aikaa molemmille uskonnoille yhteiset. Useat muinaissuomalaiset uskonnolliset tavat ovat jopa eläneet vain hieman muuntuneina lähes meidän aikakaudellemme. Suomi idän ja lännen kohtaamisalueenaSuomi on idän ja lännen kulttuuripiirien kohtaamisalue. Kun kristinuskon ensimmäiset vaikutteet saapuivat maahamme, kirkko oli vielä virallisesti yksi ja yhtenäinen. Vuonna 1054 tapahtunut jakautuminen idän ja lännen kirkkoihin oli kuitenkin vuosisatoja jatkuneen erilleen kasvamisen tulos. Eron jälkeen lännen katolinen kirkko ja idän ortodoksinen kirkko alkoivat kilpailla alueista. |
