Kungfutselaisuus

Kungfutse syntyi ylhäisöperheeseen Lu-valtiossa nykyisen Shandongin maakunnan alueella. Hänen syntymästään on lukuisia legendoja. Kungfutsen syntymän aikoihin suku oli köyhtynyt, joten hän joutui jo nuorena töihin. Hän innostui varhain opiskelusta ja perehtyi runouden ja musiikin lisäksi jousiammuntaan, metsästykseen ja hevosvaunujen ajamiseen. Kungfutse avioitui 19-vuotiaana, ja hänelle syntyi poika ja tytär.

Kungfutse päätti 22-vuotiaana ryhtyä opettajaksi. Hän opetti runoutta, historiaa, musiikkia ja tapasäännöksiä. Hänen opettajanmaineensa levisi nopeasti laajalle ja kaikkiaan hänelle kertyi 3000 oppilasta. 50-vuotiaana hänet määrättiin erään kaupungin käskynhaltiaksi kotivaltiossaan. Lopulta hän yleni Lu-valtion apulaisministeriksi ja työllään hän nosti valtion kukoistukseen.

Kungfutse ja hänen oppilaansa.
Kivipiirros 1100-luvulta.

Kungfutse kuitenkin totesi, ettei hallitsija arvostanut hänen neuvojaan. Niin hän jätti virkansa ja lähti etsimään arvoistaan hallitsijaa. Hän vaelsi kolmetoista vuotta, kunnes palasi 67-vuotiaana kotivaltioonsa. Vanhat tavat olivat turmeltuneet ja viisaudet unohtuneet, näin hän ryhtyi jälleen opettamaan niitä.

Mainekkaalla mestari Kungfutsella ei ollut tarkoitus itse perustaa uutta uskontoa, mutta kuitenkin myöhemmin kungfutselaisuus saavutti osin uskonnon aseman. Siitä tuli virallinen valtionuskonto 100-luvulla eKr., minkä jälkeen sen arvo ja ajatusmaailma seremonioineen säilyivät aina 1900-luvulle saakka. Silloinen keisari uhrasi taivaalle ja paikallishallinnon virkamiehet paikallisille jumaluuksille. Kungfutsellekin jopa uhratttin, koska vainajien hengille piti tuoda uhrilahjoja. Kungfutsen kunniaksi pystytettiin jopa temppeleitä, joista monet kungfutselaiset oppineet suivaantuivat ja pitivät sitä kungfutselaisuuden vastaisena.

Kungfutselainen elämänkatsomus on antanut kiinalaiselle perinteelle lujuutta ja kestävyyttä parintuhannen vuoden ajan. Kungfutselaiset seuraavat kaikessa tarkoin määriteltyjä sääntöjä. Sääntöihin kuului paljon kumarteluja ja jäykkiä muotoja, kun taas vapaampaa elämää ja uusia tapoja pidettin raakalaismaisina. Uusia ajatuksia hyväksyttiin vain sillä edellytyksellä, että ulkoiset muodot säilyivät entisellään.

Kiinassa keisarivallan luhistumista vuonna 1911 seurasi sisäisen levottomuuden ja hajaannuksen vaihe. Kommunistisen vallankumouksen voitto vuonna 1949 antoi yhteiskuntaelämälle uutta lujutta.

Nykykiinalainen marxilaisuus voidaan liittää kungfutselaisuuten siten, että sekin korostaa ihmisten yhteiskunnallisia velvollisuuksia sekä uskollisuutta valtionjohtoa kohtaan, vaikkakin arvostelee sen kattavaa arvojärjestystä ja miehistä ylivaltaa.

Ns. kulttuurivallankumous (vuosina 1966-1976) oli kohdistettu yhteiskunnan kugfutselaisia piirteitä vastaan, kuten esimerkiksi ehdotonta kuuliaisuutta valtionjohdolle.

Kiinan ns. uudistus- ja avautumispolitiikan alettua vuonna 1978 Kungfutsen arvostus on taas lisääntynyt.

Kungfutselaisuuden ihanteena on jalo ihminen, joka kaikissa toimissaan ilmentää moraalisia hyveitä. Ihmisten uskotaan kykenevän hyviin tekoihin, joita yhteiselon sujuminen edellyttää. On mahdollista tulla viisaaksi ja oppia tekemään oikein, vaikka se viekin oman aikansa, kuitenkaan useimmat eivät saavuta sitä.

Yhteinen hyve on saavutettavissa viiden hyveen kautta. Tärkein hyve on jen, inhimillisyys ja hyväsydämisyys.

Muut hyveet ovat oikeamielisyys, tapasäännösten noudattaminen, viisaus ja uskollisuus.
Inhimillisyys perustuu toisen osapuolen huomioon ottamiseen ja pyrkimykseen toisen hyvään.
Vastavuoroisuus on kungfutselaisuuden tärkeimpiä periaatteita.

Ihmissuhteet jaetaan viiteen suhteeseen. Kaikkiin kuuluvat omat vastavuoroiset hyveensä:

1. Hallitsijalle hyväntahtoisuus ja alamaisille uskollisuus
2. Isälle hyvyys ja pojalle vanhempainrakkaus
3. Aviomiehelle oikeamielisyys ja vaimolle kuuliaisuus
4. Vanhemmalle veljelle jalous ja nuoremmalle nöyryys
5. Vanhemmalle ystävälle huolenpito ja nuoremmalle kunnioitus

Kungfutselaisuuden kaksi pyhää kirjaa ovat KERTOMUKSIA ja VIISI KLASSIKKOA:

Kertomuksia

Kirjassa ovat Kungfutsen opetukset ja hänen elämänkatsomuksensa, jotka hänen oppilaansa tallensivat muistiinpanojaan vertailemalla.

Viisi kirjaa

Kungfutselainen opintie perustui Kiinan vanhan kirjallisuuden opiskeluun. Viiden klassikon uskotaan olevan Kungfutsen itsensä kokoamia.

Ensimmäinen kirja eli Laulujen kirja koostuu vanhoista runoista.
Rituaalien kirjaan on koottu vanhat käyttäytymisohjeet.
Muutosten kirja sisältää ennustussoppia ja uskomuksia.
Historian kirjaan sekä teokseen nimeltä Kevättä ja syksyä on koottu historiallisia tapauksia.
Alun perin teoksia oli luultavasti kuusi, mutta viimeinen eli Musiikin kirja on kadonnut.

Kungfutsen lausumia:

"Onko hyvyys kaukana meistä? Jos minä haluan löytää hyvyyden, niin hyvyys on käden ulottuvilla (minussa itsessäni)."

"Jalo ihminen oivaltaa oikean, yksinkertainen ymmärtää mikä on edullista."

"Jalo ihminen asettaa vaatimuksia itselleen, yksinkertainen vaatii muilta."

"Kun olin viidentoista vanha, tunsin vetoa opiskeluun;
kolmenkymmenen iässä olin levollinen ja vakaa,
nelissäkymmenissä minulla ei ollut mitään epäilyksiä;
viidenkymmenen vanhana ymmärsin Taivaan tahdon;
täytettyäni kuusikymmentä korvani oli kuuliainen (ymmärsin kaiken kuulemani);
saavutettuani seitsemännen kymmeneni saatoin seurata sydämeni toiveita rikkomatta lainkaan oikeaa vastaan."

Teksti: Mika Herrainsilta, Riku Maijala, Teemu Tala ja Timo Muola
Kuva: Timo Muola
Nettisivun teko: Timo Muola

TAKAISIN MAAILMANUSKONNOT -SIVULLE

TAKAISIN RAAMATTUNETIN PÄÄSIVULLE

TAKAISIN MAAILMANUSKONNOT -SIVULLE

TAKAISIN RAAMATTUNETIN PÄÄSIVULLE