(Teksti tulee pian)
Skandinavian muinaisusko
Skandinavian muinaisuskossa maailmanlopussa saapuu Jumalten hämärä.
Koittaa kirvesaika, miekka-aika, myrskyaika, susiaika. Tulee Ragnarök, jolloin kaikki
tuhoutuu. Silloin Fenris-susi murtaa kahleensa, kuolleiden kynsistä rakennetulla laivalla
saapuu Loki tuoden mukanaan kuolleiden armeijan. Saapuu suuri tulijättiläinen Surt,
saapuu myös maailmaa ympäröivä Midgård-käärme.
Silloin vartija Heimdall puhaltaa Gjall-torveensa ja Jumalten joukko
karauttaa taisteluun Bitfrostia (Asgardiin johtava sateenkaarisilta) pitkin.
Tor (ukkosen ja taivaan jumala) tappaa Midgård-käärmeen, astuu yhdeksän askelta
taaksepäin ja kuolee käärmeen myrkkyyn. Fenris nielaisee Odinin (kaikkeuden isä)
mutta heti perään Odinin poika Vidar repii suden kappaleiksi. Heimdall ja Loki
”hukkuvat toistensa miekkoihin” (muita en lähteistäni löydä, oletan heidän
kuolevan vainajia vastaan).
Maa vajoaa mereen, Taivas palaa, aurinko muuttuu mustaksi
(auringonpimennys?), tähdet putoavat taivaalta. Kaikki kuolevat, jättiläiset, kääpiöt,
luonnonhenget, ihmiset. Askin ja Emblan pojat ja tyttäret (ensimmäiset ihmiset).
Vain Lif ja Lifthrasir selviävät hengissä maailmanpuu Yggdrasilin
suojaamina. Ravintonaan kuolleessa maassa he käyttävät aamukastetta
(aika heikot ovat antimet). Heistä sikiää uusi ihmisten suku.
Maa syntyy uudelleen raikkaana ja vehreänä. Jostain kumman syystä
Odinin poika Balder ja sokea jumala Höder palaavat elävien kirjoihin.
Elämä alkaa jälleen kukoistaa. Tämän jälkeisestä ajasta ei viikinkien
mytologiassa kerrota. Ei myöskään sanota elämmekö sitä aikaa nyt...