Nuoret kirkot
Lähetysalueille syntyneitä kansallisia kirkkoja nimitetään nuoriksi kirkoiksi. Niiden piirissä elävien kristittyjen lukumääräksi arvioidaan noin 90 miljoonaa. Uusia kirkkoja on syntynyt erityisesti Afrikassa ja Aasiassa, joissa maailman sotatilanne ja valtiollinen kehitys ovat edistäneet niiden itsenäistymistä. Nuoria kirkkoja ovat tukeneet lähetysjärjestöt sekä usein myös länsimaiset kirkot. Usein taloudellinen tuki ja erityisalojen asiantuntemus ovat tarpeen kunnes saadaan koulutetuksi omia työntekijöitä. Joskus kuitenkin vanhojen kirkkojen ote on ollut liiankin holhoava. Nuoren kirkon itsenäisyys perustuu vapaaseen hallintoon, omavaraiseen talouteen ja kykyyn toimia itse lähettävänä kirkkona. Toimivan hallinnon edellytyksenä ovat kansalliset piispat ja papisto. Keskeistä on koulutuksen kehittäminen, mutta nuoret kirkot kamppailevat taloudellisissa ongelmissa. Näiden kirkkojen itsenäistyminen näkyy selvimmin niiden suhteessa omaan paikalliseen kulttuuriinsa. Evankeliumia sovelletaan paikallisiin oloihin. Tämä näkyy kirkkojen uudistuvassa jumalanpalveluskäytännössä, teologiassa ja kielessä sekä eettisten kysymysten ratkaisuissa. Pappiskoulutuksessa on esimerkiksi Afrikassa luotu omaa afrikkalaista teologiaa, ja jumalanpalveluselämä on saanut kansallisia muotoja. Länsimäisten urkujen ja totisuuden tilalle on tullut paikalliset rummut, rytmikäs musiikki ja iloinen tanssi. Usko ilmaistaan kansallisen kulttuuriperinteen mukaisesti. Kristillistä uskoa ilmaistaan Aasiassa ja Afrikassa eri käsittein ja erilaisin taiteen keinoin. Tärkeä vaihe itsenäistymisessä on oman lähetystyön aloittaminen. Usein lähetystyö toimii yhteistyössä länsimaisten kirkkojen kanssa, jotka tukevat nuoria kirkkoja antamalla koulutusta ja taloudellista apua. Tässä tapauksessa puhutaan lähetysyhteistyöstä.
Afrikan nuoret kirkot
Afrikan pääuskonto on kristinusko. Afrikassa elää 15% koko maailman kristityistä. Afrikan onkin ennustettu muodostuvan uudeksi kristinuskon tukikohdaksi. Koko Afrikan väestöstä kristittyjä on 286 miljoonaa, loput väestöstä kuuluvat kansallisiin, riippumattomiin afrikkalaisiin kirkkoihin ja seurakuntiin. Luterilaisuuden nopean leviämisen myötä Tansaniaan on syntynyt Afrikan suurin luterilainen kirkko, jolla on noin miljoona jäsentä. Vaikka tämä kirkko on itsenäinen se joutuu turvautumaan terveydenhoidon, hallinnon, koulutuksen ja teknisten tehtävien asiantuntijoiden apuun muista maista, mm. Suomesta. Namibiassa kristittyjä on 90% väestöstä ja se onkin koko Afrikan kristityimpiä alueita. Paikallisten kirkkojen kutsumana alueella toimii sairaanhoito- ja hallintotehtävissä enää vain muutamia suomalaisia lähettejä. Afrikan nuorilla kirkoilla on suuri merkitys mantereensa evankelioimisessa. Afrikasta tulevia lähetystyöntekijöitä on jo yli 6000. Tansanian luterilainen kirkko tekee suomalaisten kanssa lähetystyötä Zairessa, Ambo-Kavangon kirkko taas Angolassa ja Senegalissa. Mustan Afrikan kristinusko on siirtomaakauden perintöä, jolloin siirtomaaherrojen lähetysseurat tekivät työtään siirtomaissa. Afrikka ajoi siirtomaaherrat pois vapauduttuaan 1960-luvulla, mutta kristinusko jäi. Itsenäistyminen toi valtaan joukon lähetyskoulujen kasvatteja. 1960-luvulla kirkko sai kärsiä vastoinkäymisistä. Uskonnonopetus ja kirkolliset juhlapäivät kiellettiin, mutta lopulta diktaattorin oli pakko luopua kielloista, koska hallitus ei selvinnyt ilman kirkkoa.
Riippumattomat kirkotAfrikkalaisen kristillisyyden erityisluonne tulee esiin ns. riippumattomissa kirkoissa.Nämä kirkot ovat taustayhteisöistään irrottautuneita tai niiden liepeille syntyneitä usein karismaattisen profeetan johtamia yhteisöjä, joita yhdistää afrikkalaisuuden korostaminen. Kirkkojen koko, ikä ja lukumäärä vaihtelevat. Simon Kimbangun 1920-luvulla perustama Kimbangistikirkko Eglise de Jesus Christ sur la terre par le prophete Simon Kimbangu on ollut Kirkkojen Maailmanneuvoston (KMN) jäsen vuodesta 1969. Tähän kirkkoon kuuluu kaksi miljoonaa afrikkalaista. Afrikkalaista näkökulmaa painottava tutkimus on nähnyt riippumattomissa kirkoissa protestin kolonialismia ja lähetystä vastaan. Kuitenkin useimmat näistä kirkoista ovat syntyneet alueille, joilla on toiminut lähetystyötä. Monet syyt ovat johtaneet kirkkojen hajaannukseen. Yhtenä näistä syistä on Raamatun tulkinta. Afrikkalaiset ovat löytäneet Raamatusta jotain sellaista mitä lähetyssaarnaajat eivät olisi heille kertoneet, kuten unet ja näyt, monimutkaiset rituaalit, moniavioisuus, puhtaiden ja epäpuhtaiden eläimien ero. Näissä Vanha Testamentti edusti samaa kantaa vanhojen afrikkalaisten uskomusten kanssa. Myös Uutta Testamenttia luettiin eri tavalla; apokalyptiset näyt, unien tulkinnat, ihmeparannukset ja riivaajien karkottaminen ovat oleellinen osa alkuperäistä tekstiä, mutta eivät enää lähetyssaarnaa. Tämä johti erityisesti Raamatun arvovaltaa korostavan protestanttisen lähetyksen vaikeuksiin, sillä afrikkalaiset valitsivat itse mikä Raamatussa oli tärkeintä. Liikenne nuorista kirkoista lännen kirkkoihin kasvaa jatkuvasti mm. kirkonjohtajien, erilaisten musiikkiryhmien, puhujien ja esitelmöitsijöiden vierailujen ansiosta. Erityisen tärkeitä kanavia ovat kirkkojen väliset järjestöt, kuten Kirkkojen Maailmanneuvosto (KMN) ja Luterilainen Maailmanliitto (LML), joissa nuorten kirkkojen edustajia toimii monissa tärkeissä tehtävissä.
|
