Puhdasoppisuus
1600-luvulla

Puhdasoppisuuden eli ortodoksian katsotaan alkaneen luterilaisessa kirkossa noin vuonna 1580. Silloin uskonpuhdistuksen aikana syntyneet tunnustuskirjat koottin yhteen Sovinnonkirjaksi. Ajateltiin, että omat luterilaiset tunnustuskirjat ovat oikeassa ja muiden kirkkokuntien (katolinen, reformoitu, ortodoksinen...) opit ovat väärässä. Puhdasoppisuuden aikana haluttiin pitää luterilainen usko puhtaana vieraista vaikutteista. Tästä pyrkimyksestä on kyseinen aika saanut nimensä.

Jalkapuurangaistus oli häpeärangaistus.
Piti istua jalkapuussa torilla, kirkon eteisessä tai
ulkopuolella tai muulla näkyvällä paikalla ja muut pilkkasivat.

Puhdasoppisuuden aikana alettiin kiinnittää huomiota kansanopetukseen, erityisesti lukutaitoon, jotta jokaisella kansalaisella olisi edellytykset oikean uskon omaksumiseen. Lukutaidon myötä alettiin myös kotihartauksissa käyttää hengellistä kirjallisuutta ja virsiä. Puhdasoppisuuden aika vakiinnutti monissa maissa protestanttisen kirkon ihanteet ja normit sekä yksityiselämässä että yhteiskunnan lainsäädännössä.

Puhdasoppisuus Suomessa - kansanopetus

Suomessa valtio tuki kirkon toimintaa muun muassa palauttamalla sille verotusoikeuden. Siitä johtuen kirkko pystyi paneutumaan kansanopetustehtävään perusteellisesti. 1600-luvulla luotiin järjestelmä, jonka avulla lukutaito yleistyi Suomessa.

Aluksi riitti ulkoaopettelu. Piti osata Katekismus ulkoa, jotta pääsisi ehtoolliselle, joka taas oli edellytys naimisiinpääsylle. Pikkuhiljaa alettiin kuitenkin siirtyä sisälukutaidon vaatimiseen. Lukutaitoa kontrolloitiin vuosittaisilla kinkereillä, joiden yhteydessä järjestetystä nuorten opetuksesta kehittyi sittemmin rippikoulu. Vaadittujen asioiden osaaminen merkittiin kirkonkirjoihin.

Ote Kuusiston rippikirjasta 1738-1776.

Katekismuksen kappaleet, jotka tuli osata, oli merkitty rippikirjaan latinaksi tai kreikaksi Katekismuksen mukaisessa järjestyksessä:

Decalogus - Kymmenen käskyä
Symbolum - Uskontunnustus
Oratio Dominica - Herran rukous
Baptismus - Kaste (tuli osata kasteen selitys)
Absolutio - Rippi (tuli osata ripin selitys)
Confessio - Synnintunnustus (tuli osata synnintunnustuksen selitys)
Cena Domini - Herran ateria (tuli osata ehtoollisen selitys)
Consecratio Mensae - (Ruoka)pöydän pyhittäminen (eli ruokarukoukset)
Oratio Matutina et Oratio Vespertina - Aamurukous ja iltarukous
Quaestiones - Kysymykset
Tabula Oeconomica - Huoneentaulu
Litteras Novit - Sisälukutaito (sananmukaisesti "hän tuntee kirjaimet")

Pääryhmät jakautuivat vielä alaryhmiin (esim. uskontunnustuksen kolme uskonkappaletta: Isä Jumala, Jeesus Kristus ja Pyhä Henki).
Lisäksi taitoa voitiin tarkentaa esim. "osaa pelkästään ulkoa" (Simpl.) tai "ymmärtää ulkoa lukemansa" (Explic.).

Merkinnät:

X = hyvä

Y = tyydyttävä

./. = välttävä

  / = heikko

Myös pappiskoulutus edisti kansanopetuksen tehostumista. Keskeisen sijan Suomessa pappiskoulutus sai, kun piispa Isak Rothoviuksen aloitteesta Turkuun perustettiin Suomen ensimmäinen yliopisto. Turun yliopiston myötä myös sivistyneistön taso nousi. Lukutaidon yleistyessä suomenkielistä kirjallisuuttakin alkoi esiintyä. Vähitellen Aapinen, Katekismus ja virsikirja alkoivat löytyä joka kodista. Ensimmäinen suomenkielinen Raamattu ilmestyi vuonna 1642.

Noidat ja noitavainot

Myöhäiskeskiajalla alettiin etsiä paholaisen kanssa liittoutuneita noitia. Kaikenlainen uhkailu, kiroaminen ja jopa hyvää tarkoittava taikominen luettiin noituudeksi. Puhdasoppisuuden aikana haluttiin pitää luterilainen usko puhtaana vieraista vaikutteista ja siksi vanhaa kansanuskoakaan (Ukko, Ahti, Tapio, haltijat, tontut...) ei suvaittu.

Erityisesti luterilainen kirkko oli jyrkkä vanhaan kansanuskoon liittyviä menoja ja loitsuja kohtaan. Ortodoksinen kirkko Karjalassa oli huomattavasti sallivampi ja Karjalassa säilyikin 1800- ja 1900-luvulle monia kansanuskonnon tapoja ja rituaaleja. Läntisestä Suomesta ne hävisivät jo aiemmin. Parantajanaisilla, jotka olivat yleensä myös kansankätilöitä, oli vaara tulla tuomituksi noitina, koska he käyttivät erilaisten luonnonyrttien lisäksi loitsuja parantaessaan.

Keskitetyn hallinnon tehostuessa ja sosiaalisten ristiriitojen lisääntyessä myös noitaoikeudenkäynnit yleistyivät. Usein ilmiantajana oli naapuri tai vihamies.

Jumalanpalvelukset ja niiden säännökset
1600-luvun Suomessa

Pyhäisin kirkon tienoo oli keskeinen kokoontumispaikka. Kirkkoon kokoontuivat jumalanpalveluksiin kaikki, koska kirkossakäynti oli määrätty pakolliseksi. Ihmisillä oli pyhävaatteet päällä, kun lähdettiin omalta kylältä kirkkoon. Kirkkoon kokoontuminen antoi tilaisuuden tavata tuttavia ja kertoa kuulumisia.

Naimattomalle nuorisolle olivat kirkonmenot sikälikin tärkeät, että siellä näki muidenkin kylien nuoria. Nuoret miehet katselivat neitoja sillä silmällä, että tulisikohan tuosta minulle hyvä emäntä. Nuoret naiset koristivat itseään ja osoittivat taitojaan taidokkaasti ja kauniisti tehdyillä pyhäpuvuillaan. Nykyään niitä kutsutaan kansallispuvuiksi.

Kirkonmenojen yhteydessä luettiin monenlaisia tiedotteita ja ilmoituksia, jotka koskivat yhteistä elämää. Muita tiedotusvälineitä ei ollut. Kun kirkossakäynti oli pakollista, eivät kaikki jaksaneet olla kunnolla kirkossa ja kirkonmäellä. Yksityiskohtaisia säännöksiä kirkossa käyttäytymisestä antoivat Turun piispan Juhana Terseruksen aikana vuonna 1660 annetut säännökset:

-Jotka seisovat kirkon mäel ja ei mene kirkkoon, koska yhteen soitetaan, sakotetaan 4 ööre (äyriä) hopia rahaa.
-Joka tulee juovuksis kirkkoon, että hän itsens siellä pahoin käyttää, puheel eli käyttäytymisel taikka muutoin, ja ei kuitenkaan estä jumalanpalvelust, hän sakotetaan 2 taalaria hopia rahaa ja seisoo kirkon oves. Jos hän estää messun eli saarnan, maksaa kaksinkertaisen sakon.
-Jolla on itkeväinen lapsi, ja ei vie ulos, mutta estää sen kautta Jumalan sanan kuulon, sakotetaan 4 ööre hopia rahaa.
-Jotka penkisäns jumalanpalvelukses keskenäns puhuvat, sakotetaan 2 mk hopia rahaa.
-Jotka parvest sylkevät eli heittävät jotakin niiden päälle kuin alhaalla ovat, sakotetaan 1 taalari hopia rahaa.
-Joka laskettelee kivii niiden päälle kuin Herran Ehtoollisel käyvät, eli jollakulla muotoo estävät, pistävät jalkans heidän eteens, ne pitää kohta kiinni otettaman. Jos he ovat oikiaan ikään tulleet, sakotetaan 1 riikintaalari; jos he ovat poikaset, niin pitää vahemmitten pieksämän heitä.
-Jotka tappelevat kirkos ja lyövät sinimarjan eli verisieks, taikka tukustelevat, sakotetaan 4 taalaria hopia rahaa.

Barokki ja puhdasoppisuus

Barokki kehittyi 1600-luvun aatelisten ja hallitsijoiden hoveissa. Se on puhdasoppisuutta ja keskitettyä hallintojärjestelmää hyvin kuvaava taiteen tyylisuunta. Barokin tyypillisiä piirteitä ovat mahtipontisuus, elementtien runsaus ja järjestelmällisyys. Aluksi taide oli kokonaisvaltaista: se ulottui kaikille elämänaloille. Pikkuhiljaa se alkoi kuitenkin siirtyä uskontokeskeisemmäksi. Barokin ajan säveltäjät (esim. J.S. Bach) jättivät aikakaudestaan erityisen pysyvän ja laajan uskonnollisen vaikutuksen.

Tunnetuin barokkisäveltäjä oli saksalainen Johann Sebastian Bach (1685-1750). Häntä on kutsuttu viidenneksi evankelistaksi. Hän sävelsi barokin ihanteiden mukaan, mikä näkyy tarkkana rytminä, johdonmukaisena melodiikkana ja systemaattiseksi rakennettuna moniäänisyytenä. Bachin laajan tuotannon keskeisiä teoksia ovat suuret hengelliset kuoro- ja orkesteriteokset, kuten Matteus- ja Johannes-passiot, H-molli -messu ja jouluoratorio, sekä kymmenet tunnetut urkuteokset, esimerkiksi Toccata ja fuuga d-molli.

Teksti: Heidi Kaltti, Jaana Koivisto ja Timo Muola
Piirrokset: Jalkapuurangaistus - Timo Muola
Noitaoikeudenkäynti - Heidi Kaltti, digitaalinen muokkaus Timo Muola
Noitarovio - Kirsi Järvinen, digitaalinen muokkaus Timo Muola
Ote Kuusiston rippikirjasta - Timo Muola

Kuuntele Bachin musiikkia!
J.S. Bachin musiikkia netissä

TAKAISIN KIRKKOHISTORIA -SIVULLE

TAKAISIN USKONTO SUOMESSA -SIVULLE

TAKAISIN PÄÄSIVULLE