Rauniokirkko edestä, alhaalla pääovi. Pälkäneen vanhan kirkon tarkkaa rakentamisvuotta ei tiedetä, mutta todennäköisesti se valmistui aivan 1400-luvun lopulla. Tiedetään, että kirkkoon hankittiin vuonna 1506 Pyhää Lauria ja Pyhää Olavia esittävät puuveistokset, jotka ovat nykyään tallella Kansallismuseon kokoelmissa. Pälkäneen vanha kirkko omistettiin Pyhälle Mikaelille, joka on arkkienkeli. Kirkon erityispiirteitä ovat kaksiosaiset ikkunaholvit ja ulos johtavien ovien epäkesko holvikaari, jonka malli on ilmeisesti Tallinnan lähellä sijaitsevasta Piritan birgittalaisluolasta. Asehuoneeseen jätettiin keihäät, miekat ja muut aseet. Niitä ei saanut viedä kirkkoon, pyhään Jumalan huoneeseen.
Ikkunaholvi ja ulos johtavan oven epäkesko holvikaari. Pari-ikkunoiden kaaret on koristeltu apilanlehtiaihein ja pääoven pielessä on koiran käpälän jälki. Nämä merkit voivat viitata dominikaanimunkkeihin. Heidän lempinimensä oli nimittäin "Domini canes" eli "Herran koirat". Oikeasti dominikaanit (eli saarnaajaveljet) saivat nimensä perustajastaan Dominicuksesta.
Pyhä Dominicus - saarnaajaveljeskunnan perustaja Dominikaanit ovat keskittyneet julistukseen, saarnaamiseen ja opetukseen. (Fransiskaanit sen sijaan ovat keskittyneet laupeudentyöhön eli sairaiden, köyhien ja hädänalaisten auttamiseen)
Katolisena kirkko ei ehtinyt olla tuskin viittä vuosikymmentäkään. Suomeen tuli nimittäin luterilainen uskonpuhdistus ja katolinen usko muuttui luterilaiseksi. Ulkoisilta osiltaan kirkko ei juurikaan muuttunut, mutta sisältä se muuttui lähes täydellisesti. Sakaristo eli pappien valmistautumishuone jäi entiseen käyttöönsä ja puusta kyhätyn alttaritaulunkin annettiin jäädä paikoilleen. Arvokkaat pyhimyksien kuvat, joita nykyään säilytetään Kansallismuseossa, sen sijaan siirrettiin syrjään. Vanhin näistä veistoksista esittää Neitsyt Mariaa ja se on luultavasti tehty Ruotsissa. Kirkon uuteen sisustukseen kuului saarnastuoli (luterilaisuus korosti kansanopetusta), joka oli puinen, kahdeksankulmainen ja jonka yläpuolella oli katos. Uutuuksiin kuuluivat myös penkit ja parvekkeet, jotka pistettiin ensin miesten- ja 1740- luvulla naisten puolelle.
Pyhän Mikaelin kirkon pohjapiirros Kirkkoa ei koskaan kivi- tai tiilirakentein holvattu, vaan siinä oli puinen sisäkatto, niin kuin kirkkosalin pohjoislaidalla puinen lehterikin, jonka kannatinrakenteiden kolot ovat vielä nähtävissä. Ainoastaan sakaristossa ollut 8-jakoinen rengasholvaus, jonka rakenteiden asiantuntijat ovat nähneet muistuttavan Hollolan kirkon asehuoneen vastaavaa holvirakennetta. Kirkon länsipäädyssä on säilynyt mielenkiintoinen maalauskoristelu. Kirkkoalueen kaakkoiskulmassa, vanhan maantien laidassa oli kellotapuli. Se oli puusta, rakennettu uudelleen vuonna 1730, mutta myöhemmin purettu. Puisessa tapulissa oli myös yksi iso ja kaksi pientä kelloa. Kirkon katossa oli useita lahjaksi saatuja kynttiläkruunuja ja seinillä kynttilänjalkoja. Ehtoolliskalkkejakin (ehtoollismaljoja) oli kokonaista seitsemän. Sakariston puolella oli lisäksi pari kirstua arvoesineiden säilyttämistä varten. Isonvihan aikaan vihollisen saatua voiton
Kostianvirran taistelussa kirkko
ryöstettiin perin pohjin. Venäläiset veivät kirkonkellot ja kalliit alttarivaatteet.
Eversti Hans Ekholtin lahjoittamat ehtoollisvälineet oli ehditty piilottaa Cadersparren
kartanoon. Kirkkoon jääneet kynttiläkruunut ja messupuvut varastettiin myös.
Ryöstetyn kirkon tilanteen parantamiseksi kerättiin kolehti Pälkäneen kirkon hyväksi
ja toinen säästynyt kullattu hopeakalkki myytiin. Varoilla hankittiin |
