Japanilaiset ovat moniuskoisia muiden itäaasialaisten maiden tapaan.
Yksityinen ihminen voi harjoittaa uskontoa niin buddhalais- kuin shintolaistemppelissäkin.
Japanin alkuperäinen uskonto on shintolaisuus, vaikka buddhalaisuus onkin maan pääuskonto.
Moniuskoisuuden ansiosta japanilainen voi avioitua shintolaisittain,
kunnioittaa kungfutselaisia opetuksia ja tulla haudatuksi buddhalaisin menoin.
Buddhalaisuus on vaikuttanut shintolaisuuteen tuoden ajatuksen tuonpuoleisuudesta
ja komeista hautausmenoista. Kungfutselaisuus taas on tuonut mukanaan
alempiarvoisten oikeudenmukaisen kohtelun ja ylempiarvoisten suuren kunnioituksen.
Shinto, jumalten tie
Japanin shintolaisuus on varhaiskantainen uskonto, jonka historia ulottuu yli
2000 vuoden päähän. Shinto tarkoittaa jumalten tietä.
Shintolaisuus perustuu henkien ja vainajien palvontaan, eikä sillä ole varsinaista oppia,
pyhää kirjaa tai perustajaa. Sen ainut opinkappale on lause:
”Jumaluus heijastuu kaikkialta”. Suuressa arvossa tosin pidetään 700-luvulla jKr.
kirjoitettuja teoksia Kertomuksia muinaisista tapahtumista ja Japanin aikakirjat.
Molemmat sisältävät pitkälti nimiluetteloita, kertomuksia jumaluuksista sekä
shintolaisuuden myyttiset alkukertomukset Japanin saarten ja keisarin jumalallisesta
syntyperästä. Shintolaisuus on kietoutunut yhteen buddhalaisuuden ja
kungfutselaisuuden kanssa. Moniuskoisuus on havaittavissa myös sisustuksessa;
useimmissa kodeissa seinää koristaa esi-isien muistohyllykkö,
buddhalainen alttari ja shintolainen jumalhyllykkö.
Japanilaisessa uskonnossa yksilöä ei pidetä niinkään tärkeänä,
vaan uskonto on yhteisön asia. Esimerkiksi shintolaisuudessa pienin yksikkö
on talous tai ruokakunta, joka koostuu perheestä.
Jumaluus on kaiken
aikaa kaikkialla
Jumalia shintolaisuudessa on kahdeksan miljoonaa, mutta se on vain
vertauskuvallinen luku, sillä jumaluutta on kaikkialla luonnossa;
niin tuulessa, ukkosessa, kuin myrskyssäkin. Jumaluuden ja ihmisen raja on häilyvä,
sillä jokaisen ihmisen uskotaan muuttuvan kuolemansa jälkeen kamiksi, hengeksi.
Kami on nimitys jumaluudesta. Vainajien hengille uhrataan siinä uskossa,
että ne auttavat maan päällä eläviä omaisiaan menestykseen ja onneen.
Temppelit, jumalten asunnot
Shintolaisuuden vertauskuva on torii-portti. Se on portti, joka erottaa
maallisen ja jumalallisen maailman, ja sen alitse kuljetaan temppelialueelle.
Pienoistemppeleitä ja torii-portteja näkee liikelaitosten katoilla,
sekä pihoilla ja maaseudulla peltojen reunamilla, mutta useimmiten temppelit
sijaitsevat kauniilla paikoilla luonnossa, missä jumaluus on nähtävissä.
Torii-portti erottaa shinto-temppelin
maallisesta elämästä ja puhdistaa sen alta
temppelialueelle saapuvat ihmiset.
Välttämättä jumalanpalvontaa ei tarvitse mennä suorittamaan temppeliin,
vaan kauniit metsät, jotka mielletään suuriksi pyhäköiksi, käyvät mieluusti palvontaan.
Maallikot eivät edes käy temppeleissä sisällä, vaan suorittavat palvontamenonsa
sen ulkopuolella. Temppelissä jumaluutta symboloi esimerkiksi miekka, peili tai kangas.
Temppeleissä ei pidetä jumalanpalveluksia, mutta muutamina tiettyinä juhlapäivinä
on tapana käydä perheittäin pyytämässä siunausta. Lapsen synnyttäessä, täyttäessä
kolme, viisi ja seitsemän vuotta, käydään temppelissä pyytämässä siunausta lapselle.
Shintopyhäkön käsienpesupaikka
Temppeliin mennessään japanilaiselle on itsestäänselvyys puhdistautua ennen sisään astumista.
Kun suu ja kädet huuhdellaan, puhdistautuu ihminen siten sekä ulkoisesti että sisäisesti.
Temppelit ovat tarkoitettu jumalten asunnoiksi, ja niitä on laskettu löytyvän Japanista
kymmeniätuhansia. Useimmat niistä tosin sijaitsevat syrjäseuduilla ja ovat melko pieniä.
(KUVA)
Shintolaisuuden neljä muotoa
Shintolaisuuden voi jakaa neljään eri osaan; kansan-, pyhäkkö-,
lahko-, ja valtioshintolaisuuteen.
Kansanshintolaisuuteen kuuluu henkienpalvonta, joka ilmenee monissa muodoissa arkielämässä.
Lentokenttien, laivojen ja tehtaiden läheisyyteen on rakennettu shintotemppeli
suojelemaan niiden toimintaa. Auringon ja täysikuun odotus ovat myös osana
kansanshintolaisuutta. Esimerkiksi täysikuun aikaan syyskuussa asetetaan ovien
eteen uhrilahjoja kameille. Luonnonilmiöt ovat todella tärkeitä, ja niitä
palvotaankin monella tavalla. Ukkoselle ja salamalle on rakennettu omat alttarit,
sekä sateelle luetaan erilaisia tervehdys riittejä. Vesi, tuli ja tuuli ovat
ansainneet myös omat juhlansa. Ennen metsästystä ja kalastusta suoritetaan
myös lukuisia riittejä, jotta luonnonvoimat leppyvät.
Pyhäkköshintolaisuuden hoitavat papit, jotka voivat olla niin pienten
kyläpyhäköiden sivutoimisia viranhaltijoita, kuin suurten pyhäkköjen palkkaamia
ammattipappejakin. Papit johtavat pyhäköissä suoritettavia riittejä,
sekä toimivat ihmisten ja jumalten välisinä välittäjinä. Rukoustapoja
on kahdenlaisia, joista ensimmäisessä on käytössä julistustyyli,
jossa jumala puhuu ihmisille. Toisessa, tiedoksiantotyylissä ihminen taas
puhuttelee jumalaansa. Tarvittaessa papit myös suorittavat puhdistusseremonioita.
Ihmistä ei sinänsä pidetä epäpuhtaana, mutta esimerkiksi sairaus,
kuolema tai synnytys aiheuttaa epäpuhtautta.
Lahkoshintolaisuus koostuu ryhmistä, jotka on erotettu shintolaisuudesta
1800-luvun lopulla, tai ryhmistä, jotka ovat syntyneet sen jälkeen.
Shintolaisiksi lahkoiksi rekisteröityneitä ryhmiä on lukematon määrä,
mutta ne kaikki noudattavat tiettyjä peruspiirteitä.
Niillä kaikilla on karismaattinen johtaja, sekä ne noudattavat ikivanhoja
shintolaisia perinteitä. Yhteistä näille lahkoille on myös käytännönläheisyys,
pyrkimys yksinkertaiseen elämäntapaan sekä tämän maailman asioiden painottaminen.
Eräät lahkoista noudattavat varhaisesta shintolaisuudesta omaksuttua
mielenpuhdistamista, joka suoritetaan oikealla hengitystekniikalla.
Oikean hengityksen avulla ihminen pystyy hallitsemaan ruumiinsa ja sielunsa,
sekä kykenee pitämään sairaudet loitolla, sillä nimenomaan väärän
hengityksen ajatellaan aiheuttavan sairauksia.
Valtioshintolaisuus perustuu shintolaisten jumalien mytologiaan.
Mytologian tärkeimmät hahmot ovat Auringon jumalatar Amaterasu, hänen
veljensä Maan jumala, sekä Kuun jumalatar.
Mytologiat on koottu Japanin aikakirjoihin sekä Kertomuksia muinaisista
tapahtumista teokseen. Sieltä löytyvät shintolaisuuden myyttiset alkukertomukset,
jotka selittävät japanilaisten synnyn, alkuperän ja kertovat keisarin
jumalallisesta syntyperästä, joka oikeuttaa keisarisuvun hallitsemaan Japania.
Lähteet
Credo lukion uskonto 1-2 : Fredric Cleve, Martti Junnonajo, Anneli Leppänen,
Tellervo Pakkanen, Seija Penttilä, Katri Päivänsalo, Pentti Päivänsalo
Maailmanuskontojen Arkki : Kimmo Ketola, Kimmo Kääriäinen, Tuula
Sakaranaho, Meri-Satu Sama’neh, Katri Vappula, Irma Vuorio-Hellman
http://fi.wikipedia.org/wiki/shintolaisuus
http://www05.turku.fi/kulttuurikeskus/kvk/
kulttuurit/shinto.html
Sari Kanervo ja Tiina Saarinen
Teksti: Janni E.
Kuvat: Ismo Santapukki
Nettisivun teko: Timo Muola
TAKAISIN MAAILMANUSKONNOT -SIVULLE
TAKAISIN RAAMATTUNETIN PÄÄSIVULLE
TAKAISIN MAAILMANUSKONNOT -SIVULLE
TAKAISIN RAAMATTUNETIN PÄÄSIVULLE