Taolaisuus

Taolaisuuden perustajana pidetään perimätiedon mukaan Laotsea. Taolaisuus on syntynyt noin 500-400 –luvulla eKr., vaikka sen varsinainen uskonto muodostuikin jo 200-luvulla. Taolaisuutta on lähinnä Kiinassa ja Kaukoidässä, sen kannattajien määrää ei voida tarkasti laskea, sillä taolaisuutta esiintyy muiden uskontojen rinnalla, mutta arvion mukaan kannattajia olisi n. 40 miljoonaa.

Laotse

Kiinasta on vaikea löytää temppeliä (Kiinassa niitä kutsutaan ”Guan”-nimellä, joka tarkoittaa havainnoimista, katsomista tai tarkastelemista), jossa harjoitetaan taolaisuutta aktiivisesti, vaikka taolaisuus on ainoa Kiinan alkuperäisuskonto. Pekingissä Valkoisen pilven –temppeli on yksi harvoista paikoista, jossa voi nähdä taolaisia munkkeja harjoittamassa uskontoaan ja siihen kuuluvia eri rituaaleja ja muita ns. askareita. Taolaisuus on jonkin verran vähentynyt Kiinassa viime vuosisatoina. Siihen on vaikuttanut osaksi myös 1900-luvun lopun kommunistisen hallinnon uskonnonvastaisuus.

Taolaisuuteen ei aluksi ole kuulunut jumalia, mutta kun se alkoi levitä ja sen kannattajat lisääntyivät siihen tuli mukaan jumalia ikivanhoista uskomuksista ja historiallisia henkilöitä aloitettiin palvoa jumalina. Jumalilta pyydetään suojelusta ja neuvoja eri asioissa, eri luonnonpaikoilla, ikäkausilla, sairauksilla ja ammattikunnilla on oma jumala. Jumalien syntymäpäivä on juhlapäivä ja siihen kuuluu monimutkaiset uhrimenot. Taolaiset papit myös parantavat sairaita ja karkottavat pahoja henkiä temppeleissä uskonnonharjoituksen lisäksi.

Tao on taolaisuudessa tärkein käsite, johon pyritään ja jota sen mukaan ei voi tarkoin kuvailla. Tao:n katsotaan luoneen kaiken vaikka se onkin olematon. ”Tao kuvataan vastakohtina: ”Tao ei tee mitään, mutta kuitenkaan ei ole mitään, mitä se ei tekisi”.”(lähteestä nro 1).

”Kiinassa ei niinkään puhuta uskonnoista, vaan kolmesta tiestä, jotka johtavat kaikki tasapainoon eli taoon.” (lähteestä nro 3). Tämä tasapaino, johon pyritään, on tasapaino Jinin ja Jangin välillä, joka on ihmisessä itsessään ja universumissamme. Se saavutetaan harjoittamalla kiinalaista uskontoa.

Jin ja Jang kuuluu olennaisena osana taolaisuuteen. Käsitys Jinistä ja Jangista ja pyrkimys saada niiden välille tasapaino on taolaisuuden perusajatuksia.

Jang + Jin =Tao

Jin ja Jang muodostavat yhdessä tao:n. Näitä toisiaan täydentäviä kuvaillaan yleensä vastakohdilla. Jin on feministinen eli naispuolinen, kun taas Jang on päinvastaisesti maskuliininen eli miespuolinen. Naispuolista Jiniä kuvaillaan pimeänä ja miespuolista Jangia valoisana. Jin kuvaillaan myös sanoilla myös kuu, pehmeä, ruumis, passiivinen ja pahat henget, kun taas Jang on aurinko, kova, henki, aktiivinen ja hyvät henget. Jin on musta ja Jang valkoinen.

Taolaisessa ajattelutavassa pyritään sopusointuun ja harmoniaan yhdessä maailmankaikkeuden kanssa ja sen voi saavuttaa kun sopeutuu jatkuvaan muutokseen. Laotse kehotti, että ihmisten tulisi elää yksinkertaista elämää ilman kunnianhimoa ja sopeutumista luonnonlakeihin, niin ihminen voisi päästä sopusointuun ja alistumaan luonnonjärjestykseen. Taolaiset ihannoivat yksinkertaista maalaiselämää ja rakkaus luontoon oli hyvin tavanomaista taolaisuudessa. Ihmisen perimmäinen olemus on taolaisen opin mukaan Te, mikä tarkoittaa hyvettä. Ihmisen tulisi saada käyttää sitä vapaasti.