TEOLLISTUMINEN JA KIRKOT
Koneiden, varsinkin höyrykoneen,
keksiminen johti teollistumiseen. TEOLLINEN VALLANKUMOUS Teollistumisen myötä 1700-luvulla Englannissa työväestön palkat nousivat ja ihmisiä tuli paljon maaseudulta töihin tehdaskaupunkeihin. Kaupungeissa ei kylläkään ollut asuntoja riittävästi, ei katukiveystä, viemäreitä saati kouluja, sairaaloita, lääkäreitä tai poliiseja. Ihmiset joutuivat asumaan jopa kaduilla ja kellareissa.
KRISTINUSKO SLUMMEISSA Maalaiset olivat tottuneet käymään kyläkirkoissa ja sukuhaudoilla, mutta slummeissa ei aluksi ollut kirkkoja ja pappeja oli vaikea saada slummialueille työhön. Vähitellen kirkkoja ja eriuskolaisten kokoushuoneita alkoi nousta Lontoon East Endiin, Mancesteriin ja Birminghamiin. Työläisten välinpitämätön asenne kristinuskoa kohtaan alkoi muuttua myönteiseksi. Tähän vaikutti paljolti se, että kirkko harjoitti paljon hyväntekeväisyyttä; ruokki ja vaatetti köyhiä, perusti sairaaloita ja orpokoteja.
Pelastusarmeija raivasi tiensä pimeimpään Englantiin Lontoon öissä - paikkoihin, joihin kirkot ja muut uskonnolliset yhdyskunnat eivät olleet yltäneet: ilotaloihin, työttömien, siltojen alla nukkuvien kulkureiden ja alkoholistien pariin. Pelastusarmeija sai alkunsa, kun 36-vuotias metodistipastori William Booth kutsuttiin puhumaan Lontoon köyhälistökaupunginosaan järjestettyyn herätyskokoukseen 1865. Booth tunsi löytäneensä omansa "kansansa, todellisen pakanamaan". Itä-Lontoon kristillinen lähetys oli syntynyt. Lähetystyö laajeni myös muihin maihin ja
laajetessaan sen viralliseksi nimeksi tuli Pelastusarmeija vuonna 1878. Pelastusarmeijan
marssivat ja soittavat sotilaat halusivat taistella kaiken hyvän puolesta kaikkea
maailmassa ilmenevää pahaa vastaan periaatteenaan: (englanniksi "soup, soap, salvation"). Puhdas ja ravittu ihminen oli valmis ottamaan vastaan myös Jumalan, Suuren Pelastajan sanoman. Suomen Pelastusarmeijan
nettisivu
KIRKKOJEN EPÄONNISTUMINEN Euroopan eripuolilla kirkot epäonnistuivat yrittäessään ratkaista vuosisadan ongelmaa, työväen kysymystä. Kirkot eivät osanneet oikealla tavalla lähestyä työväenluokan ihmisiä. Epäonnistuminen painoi leimansa kirkon ja työväestön suhteisiin pitkälle nykyaikaan. Kirkko ja työväenluokka ajautuivat erilleen. Myös koko Euroopan porvaristo epäonnistui. Kirkot harjoittivat työväestön hyväksi hyväntekeväisyyttä, mutta se ei ratkaissut asiaa. Englannissa osasi metodismi lähestyä oikealla tavalla työväestöä ja monille työläisille metodistikirkko tulikin läheisemmäksi kuin valtiojohtoinen anglikaaninen kirkko.
DIALEKTINEN MATERIALISMI Karl Marx (1818-1883) oli saksalainen filosofi ja taloustieteilijä. Hän ahersi elämänsä viimeiset kolmekymmentä vuotta taloustieteen parissa. Tämän tuloksena oli teos nimeltä Pääoma, sosialismin peruskirja. Marxin mukaan uskonto oli "kansan oopiumia", siis huumetta. Marxin mielestä uskontoa käytetään kansan sortamiseen ja ajatusten siirtämiseen tämän elämän parantamisesta tuonpuoleisen onnen odottamiseen. Marxia ei kiinnostanut, oliko jokin uskonto oikeassa vai ei. Uskonnon arvo riippuu siitä, mitä hyötyä siitä on yhteiskunnalle. Kun köyhälistö nousee valtaan vallankumouksen avulla ja kurjuus poistuu, niin uskonto häviää, ajatteli Marx.
KRISTILLINEN SOSIALISMI Useimmat kirkonmiehet rupesivat kammoksumaan ja vastustamaan sosialismin kaikkia muotoja marxilaisen ateismin takia. Englannissa synty 1850-luvulla kristillisten sosialistien ryhmä, jota johti nuori lakimies John Lodlow sekä teologian professori Frederik Denison Maurice. Kolmas johtomies oli Charles Kingsley. He eivät menneet työläisten pariin julistamaan totuutta, vaan kuuntelemaan heitä. Ryhmää vastustivat sekä jumalatonta sosialismia pelkäävät kirkonmiehet että ateistiset sosialistit. Muutamassa vuodessa liike hajosi, eikä sen toiminta ehtinyt tuottaa tulosta. Kaikesta huolimatta Lodlow kumppaneineen viitoitti suunnan, jotta kristinusko ja sosialismi pääsivät yhteyteen keskenään.
Tekijät: Johanna ja Hanna |