Wicca

Wiccan kehittäjä on Gerald Gardner, joka koosti tämän uuspakanallisen uskonnon ikivanhoista luonnonuskomuksista ja noituusperinteistä. Nykyään wicca on versonut monia erilaisia suuntauksia, mutta näillä kaikilla on pohjana Gardnerin rituaalikaavasto. Uskonnon monimuotoisuus johtuukin kirjoitettujen sääntöjen puuttumisesta ja se on syy myös sille, että wiccaa ei ole suostuttu virallistaa.

Toinen wiccalaisia yhdistävä tekijä on duoteistis-polyistinen jumalkäsitys eli usko vähintään yhteen jumalaan ja yhteen jumalattareen. Monesti wiccalaisten näkökulmana onkin, että kaikki olemassa olevat jumalat ovat vain yhden jumalan eri puolia. Lähes kaikille wiccalaisille luonto on tärkeä asia ja näin ollen vihreä magia on suosittua. Wicca ei myöskään aseta harjoittajilleen kieltoja tai sääntöjä, vaan ainoa tavoite on nauttia elämästä ja kunnioittaa sitä, niin omaa kuin muidenkin. Sana ”wicca” on witch-sanan muoto tuhannenviidensadan vuoden takaisessa englannin kielessä.

Kate West määrittelee wiccalaisen ”parantajaksi, opettajaksi ja vanhemmaksi”. Tämä eroaa melko paljon yleisistä kuvitelmista, joihin liittyvät mm. saatananpalvonta, orgiat ja veriuhrit. Nämä harhaluulot perustuvat suurilta osin median luomiin visioihin ja keskiajalta ja uuden ajan alusta (1400-1600-luvut) peräisin olevaan noitien vastaisuuteen. Wiccalaisethan pitävät itseään noitina (”kaikki wiccalaiset ovat noitia, mutta kaikki noidat eivät ole wiccalaisia”). Saatananpalvonnan liittäminen wiccaan esimerkiksi on täysin perusteetonta, sillä paholainen ei edes kuulu wiccan uskomuksiin.

Wiccalaisuudessa yleisesti tunnustettu eettinen ohje on ”rede” eli vapaasti suomennettuna uskontunnustus. Sen lyhennelmä kuuluu yksinkertaisesti: ”Tee mitä tahdot, kunhan et vahingoita ketään.” Se oikeastaan kertoo kaiken olennaisen eli oman tahdon noudattaminen, niin, ettei siitä ole mitään haittaa, on yksi elämän tärkeimmistä tavoitteista.

Toinen noitapiireissä yleisessä käytössä oleva uskomus on kolminkertaisuuden laki eli ”kaikki mitä teet, tulee sinulle kolminkertaisena takaisin.” Monien wiccalaisten tuntemia ovat myös Doreen Valienten ja Starhawkin tekstit.

Wiccan epämääräisyys ja dogmien puute aiheuttaa sen, että wicca on jakautunut hyvinkin moneen suuntaukseen. Yksinkertaisemmin jako tehdään kahteen osaan: ”tradwiccaan” ja ”neowiccaan”. Jo nimenkin perusteella tradwicca on kattotermi sellaiseen wiccan harjoittamiseen, joka edustaa esoteerista traditiota eli on luonteeltaan okkultistisempaa kuin neowicca.

Tradwiccan pääpaino on yhteisössä ja sen hyvinvoinnissa. Perusyksikkönä toimiikin aina coven eli noitapiiri, joka on suljettu ja jäseniensä suhteen valikoiva. Tradwiccassa rituaaleista ja kaavoista pidetään hyvin tiukasti kiinni ja luontoa kunnioitetaan suuresti. Tradwiccalaisiksi lasketaan esim. gardnerilainen, aleksandrialainen ja dianistinen wicca.

Gardnerilainen traditio on varmastikin tunnetuin wiccan muoto, joka siis seurailee hyvin tarkasti Gerald Gardnerin ajatuksia ja ideologiaa. Tämä on siis ns. alkuperäistä wiccaa.

Aleksandrialaisen suuntauksen kehitti 1960-luvulla Alex Sanders ja hänen vaimonsa Maxine. Siinä on havaittavissa paljon vaikutteita kabbalasta ja mytologiasta.

Dianistinen wicca perustuu suurimmalta osin Charles Lelandin ”Aradiaan” ja Margaret Murrayn kirjoihin. Tämä suuntaus on saanut hyvin paljon huomiota feministisyydellään. Se nimittäin painottaa Jumalattaren merkitystä hyvin vahvasti ja pitää Jumalaa pelkästään hänen seuralaisenaan, ja näin myös alempiarvoisena.

Neowiccaa kuvataan useassa lähteessä koskemaan ”niitä wiccasuuntauksia, jotka perustuvat yksilön vapauteen ja intuition pohjalta toimivaan henkisen kehityksen tiehen.” Neowiccassa tärkeässä asemassa on yksilö. Se kehittyy ja muuttuu harjoittajansa mukana, ja heijastaa henkilökohtaisia arvoja ja näkemyksiä.

Yleisesti neowiccaan kuuluviksi lasketaan eklekstiset eli valikoivat suuntaukset. Niitä ei ole mahdollista nimetä paljoa, sillä usein eklektiset suuntaukset ovat jokaiselle harjoittajalle yksilöllisiä ja niissä on yhdistelty aineksia eri wiccan suuntauksista.

Kuten jo aiemmin todettu, wiccalaiset kunnioittavat elämää ja pitävät luonnon kiertokulkua pyhänä. Tätä kiertokulkua juhlistetaan kahdeksalla sapatilla vuoden aikana. Toinen tärkeimmistä sapateista on Samhain, joka aloittaa wiccalaisten uuden vuoden. Sitä vietetään 31.10. ja se tunnetaan myös nimillä Vainajainpäivä, Pyhäinpäivä ja Halloween. Tällöin alkaa vuoden pimein aika ja rajan henkimaailmaan sanotaan olevan ohuimmillaan.

Seuraava juhla on Yule, joka on jo nimenkin perusteella helppo yhdistää jouluun. Sitä vietetään talvipäivänseisauksen aikaan, n. 21. joulukuuta. Silloin juhlitaan Auringon (joka siis on wiccalaisille Jumalan symboli) uudelleensyntymistä ja lisääntyvää valoa. Kuten kristityillä, on myös wiccalaisilla tapana koristaa juhlapuu ikivanhan tradition mukaan.

Helmikuun alussa on vuorossa Imbolc, joka tunnetaan myös Kynttelinpäivänä. Silloin ensimmäiset kevään merkit alkavat näkyä (etenkin Englannissa, josta uskontokin on peräisin). Tällöin on tapana viettää mahdollisimman paljon aikaa ulkona luonnossa ja tarkastella muutoksia.

Ostaraa, joka tunnetaan meillä pääsiäisenä (Easter), vietetään kevätpäiväntasauksen kunniaksi n. 21. maaliskuuta. Se on kevään juhla, jolloin siirrytään kasvun aikaan. Wiccalaisilla on tällöin käytössä myös kristinuskoon eksyneet muna ja jänis, jotka ovat Ostara-jumalattaren symboleja. Myös rairuohoa kylvetään kevään kunniaksi.

1.5. on vuorossa toinen wiccalaisten tärkeimmistä sapateista, Beltane. Myös tällöin tämän maailman ja tuonpuoleisen rajan uskotaan olevan hyvin ohut. Tämä juhla kunnioittaa luonnon uudelleen syntymistä ja juhlaan saattaa liittyä erilaisia hedelmällisyysrituaaleja.

Litha, meille tutummin juhannus, on keskikesän juhla. Lithan aikana on hyvin tavallista tehdä kaikenlaisia taikoja ja tämä tapa on levinnyt aivan yleiseen juhannuskulttuuriin.

Elokuun ensimmäinen päivä on sadonkorjuujuhla Lammas (tulee nimestä Loaf-mass eli leivän juhla). Käytetään myös nimeä Lughnasadh. Sapatin tarkoituksena on sadosta kiittäminen ja jumalille saatettiin ”uhrata” sadonkorjuun ensimmäinen lyhde.

Wiccalaisen vuoden viimeinen sapatti on Mabon tai Madron. Sitä vietetään syyspäiväntasauksen aikaan, n. 21.9. Silloin valmistaudutaan talven tuloon ja kiinnitetään huomio luonnon heikkenemiseen. Mabon on noitien kiitospäivä, jolloin kiitetään jumalia kuluneesta vuodesta.

Wiccalaiset juhlivat auringonkierron lisäksi myös kuunkiertoa, mm. täysikuuta ja uutta kuuta. Näitä juhlia kutsutaan esbateiksi. Näissä tapahtumissa harjoitetaan yleensä kyseiseen kuun vaiheeseen sopivaa magiaa.

Rituaalit eivät ole millään tavalla wiccan pääasia, mutta monet wiccalaiset kokevat ne hyväksi tavaksi harjoittaa uskontoaan. Ja edelleen, näitä rituaaleja voi harjoittaa ilman tarvikkeitakin, mutta useimmat haluavat mukaan jotain rekvisiittaa virittäytyäkseen tunnelmaan tai kyetäkseen keskittymään paremmin.

Athame on käytetyimpiä ja tunnetuimpia esineitä wiccalaisten piirissä. Se on tylsä, usein kaksiteräinen ja tummakahvainen veitsi. Sitä ei käytetä ikinä leikkaamiseen, vaan energian ohjaamiseen rituaalien aikana. Leikkaaminen tapahtuu bollinella, joka taas on useimmiten vaaleakahvainen.

Tunnetusti jokaisella noidalla täytyy olla myös luuta. Todellisuudessa sillä ei tosin lennetä, vaan puhdistetaan rituaalialue niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla.

Myös taikasauva on kaikille tuttu väline ja wiccalaiset käyttävät sitä mm. kutsumaan jumalia, ohjaamaan energiaa ja piirtämään maagisia symboleja. Yleisin raaka-aine sauvan tekemiseen on puu.

Mainitsemisen arvoinen on myös Varjojen Kirja eli Grimoire. Siskoni on noita -sarjassa se on paksu kirja täynnä demonienkarkottamisloitsuja, mutta wiccalaiset kirjaavat sinne ylös rituaaleja, reseptejä, sääntöjä yms. Coveneilla on yleensä yhteinen Varjojen Kirja, jonka jokainen uusi tulokas kopioi, mutta yksityisesti uskontoaan harjoittaville se toimii enemmänkin kuin muistikirjana. Yleensä ajatellaan, että se tulisi kirjoittaa käsin ja koristella se omannäköiseksi, mutta nykyään joiltakin moderneimmilta wiccalaisilta saattaa löytyä jopa Varjojen Levyke.

Teksti: Anu
Kuva: Anu
Nettisivun teko: Timo Muola

TAKAISIN UUSUSKONNOT -SIVULLE

TAKAISIN RAAMATTUNETIN PÄÄSIVULLE

TAKAISIN UUSUSKONNOT -SIVULLE

TAKAISIN RAAMATTUNETIN PÄÄSIVULLE