Kolumni: Aiheuttivatko länsimaat Lähi-idän surkean tilan - vai sittenkin islam?
Kari Huoviala
Kun ihmiset tappavat toisiaan Lähi-idässä, Suomessa asiantuntijat yleensä työntävät vastuun länsimaille.
Loputtomat sodat ovat kuulemma imperialististen suurvaltojen politiikan seurausta.
Eurooppalaisten ja amerikkalaisten vanhojen väärintekojen vuoksi Lähi-idän ja arabimaiden kansat ovat muka tuomittuja väkivaltaan ikuisiksi ajoiksi.
Tuossa ajattelutavassa on mukana tuhti annos tahatonta ylenkatsetta: kokonaiset kansat nähdään ikään kuin lapsina, joita ei sovi syyllistää omista oloistaan.
Jostakin muusta kuin siirtomaavallan perinnöstä on kyse, kun islamilaiset tappavat toisiaan uskonnollisten oppiriitojensa vuoksi.
Sunnit ja shiialaiset ovat riidelleet 600-luvulta lähtien siitä, kumpi suuntaus edustaa oikeaa Muhammedin perintöä ja kumpi väärää.
Juuri tällä hetkellä äärisunnilainen Isis-liike vainoaa julmasti kaikkia vääräuskoisia Irakissa ja Syyriassa. Tässä tapauksessa vääräuskoiset ovat pääasiassa islamilaisia.
Tuon "pyhän sodan" tavoitteena on islamilainen valtio, jossa on voimassa sharia-laki säälimättömimmässä muodossaan.
Eiköhän tämäkin Lähi-idän sota väänny sopivasti tulkiten länsivaltojen aiheuttamaksi.
Yhdysvaltain johtama liittokunta hyökkäsi Irakiin maaliskuussa 2003 vapauttamaan maata Saddam Husseinin hirmuvallasta.
Irak valloitettiin nopeasti ja Saddamin hallinto kaadettiin, mutta vakaiden olojen rakentaminen vanhan vallan raunioille osoittautui ylivoimaiseksi.
Vanhan järjestyksen kaatumista seurasi sekasorto ja etnisten ja uskonnollisten ryhmien valtataistelu, joka jatkuu edelleen.
Isis syntyi tuosta sekasorrosta. Saddamin hallinnon syrjäyttäjät olivat raivanneet sille otollisen kasvualustan.
Pian Isis oli myös Syyriassa, missä lännen tukemat kapinalliset olivat ryhtyneet sotaan Bashar al-Assadin hallintoa vastaan.
Lännen virheet Lähi-idässä on helppo osoittaa. Vaikeampaa on kysyä, mikä osuus hallitsevalla uskonnolla on Lähi-idän jatkuvaan onnettomuuteen.
Islamin osoittaminen sormella on sopimatonta. Sehän on rauhan uskonto, vaikka tietämättömästä lännestä katsoen ei aina näytä siltä!
Islamin länsimaiset tuntijat marssittavat silmiemme eteen islamilaisen kulttuurin lumoavia aarteita: tieteen ja taiteen saavutuksia ajalta, jolloin Eurooppa oli takapajula ja perässäkulkija.
Syntyy halu kysyä, mihin islamilaisen kulttuurin edistyksellisyys sitten katosi. Miksi tiennäyttäjä vaipui kaikkien alojen takapajulaksi? Unohtuiko se keskiajalle Euroopan mennessä menojaan?
Demokratia ja tasa-arvo eivät kuulu islamilaisen kulttuurin saavutuksiin, eivätkä ne ole juurtuneet tuontitavaranakaan. Juuri niiden puutteeseen voidaan palauttaa Lähi-idän ja arabimaailman suuret ongelmat.
Lähde: Kolumni - Aiheuttivatko länsimaat Lähi-idän surkean tilan - vai sittenkin islam?
|