MUNKKIEN ELÄMÄÄ
Eräillä kuuluisilla hengenmiehillä oli
elämä ensin
melkoista juhlintaa ennen luostariinmenoa.
Eräs heistä oli kirkkoisä Augustinus
(k. 430). Hän kertoo avoimesti
menneisyydestään kuuluisassa teoksessaan "Tunnustukset".
Luostari on jo nimensä mukaan suljettu paikka (lat.
claustrum=suljettu).
Kokeiluaika (noviisiaika) oli yleensä vuoden mittainen ja
sen jälkeen annettiin elinikäinen munkki- tai nunnalupaus.
Luostarin miespuolista jäsentä kutsutaan munkiksi ja
naispuolista nunnaksi. Munkkiluostarin johtaja on apotti ja
nunnaluostarin johtajaa kutsutaan abbedissaksi.
Kaikilla tärkeimmillä munkkikunnilla oli omat nunnajärjestönsä.
Nunnaluostareista kehittyi mystisen hartauselämän ja naissivistyksen keskuksia.
Benedictus Nursialainen eli 500-luvulla Italiassa ja hän oli
lännen kirkon luostarisäännön varsinainen perustaja.
Hän perusti benediktiinien veljestön.
Benedictus vaati munkeilta kolme lupausta: köyhyys,
naimattomuus
ja kuuliaisuus. Luostarien kolme
perussääntöä ovat
olleet juuri nämä kolme siitä alkaen.
Benediktiinimunkit tekivät lähetystyötä germaanien keskuudessa ja
lopulta koko Eurooppa kääntyi kristinuskoon.
Rukous, jumalanpalvelukset ja hiljentyminen olivat
keskeinen osa luostarien elämää.
Yhteys Jumalaan oli tietysti luostarien varsinainen tarkoitus.
Rukoile ja tee työtä = Ora et labora (latinaa).
Tämä oli Benedictus Nursialaisen tunnuslause.
Benedictus sanoi myös, että "Toimettomuus on sielun pahin vihollinen".
Benediktiiniluostareissa myös oppineet munkit tekivät käytännön työtä.
Nunnaluostareissa oli käytännön työllä myös suuri merkitys.
Benediktiinimunkkien päälaki kerittiin paljaaksi ja vain pään
sivuilla olevat hiukset (ns. tonsuuri) jäi muistuttamaan
Vapahtajan orjantappurakruunusta.
Sistersienssien veljeskunnan luostareissa oli niin
paljon jumalanpalveluksia, että käytännön työt jäivät
oppimattomille maallikkoveljille.
Myös nunnaluostareissa raskaat peltotyöt tekivät maallikkoveljet.
Luostarit viljelivät itse oman ruokansa,
joten pelloilla ja kotieläinten kanssa riitti työtä.
Luostareissa myös tutkittiin uusia viljelytapoja ja yrttien
vaikutuksia sekä kehitettiin uusia ruokia ja juomia.
Esimerkiksi monet liköörit ja oluet ovat alunperin luostareissa syntyneitä.
Monissa luostareissa oli myös kouluja ja sairaaloita.
Samoin luostareiden porttien suojasta saivat yösijan myös
keskiajan pyhiinvaeltajat, joita oli paljon.
Varhaiskeskiajalla olivat luostarit sivistyksen keskuksia.
Kansainvaellusten myllerryksissä juuri luostareissa säilyi
sivistys ja antiikin filosofien, teologien ja muiden oppineiden teokset.
Keskiajalla, ennen kirjapainon keksimistä,
kirjojen kopiointi oli tärkeä luostarien tehtävä.
Toisin kuin yleensä ihmiset keskiajalla, luostareissa
monet hallitsivat luku- ja kirjoitustaidon. Luostarit
auttoivatkin lähiseudun ihmisiä näillä taidoilla.
Piirrokset Ellen Holma,Hanna Äijälä, Henna Lehtonen
ja Katja Eerola paitsi haravoiva munkki Jari Rasinen.
Tekstit Timo Muola. Internetsivun teko Timo Muola
KYSYMYKSIÄ
- Mistä "luostari" -sana on tullut?
- Pohdi, miksi luostariin ei voi mennä suoraan antamaan koko loppuelämäänsä sitovaa
lupausta?
- Keitä ovat apotti ja abbedissa?
- Kuka oli Benedictus Nursialainen?
- Mitkä ovat kolme luostarilupausta?
- Mitä eri asioita luostareissa tehtiin?
- Millä eri tavoilla luostarit ovat auttaneet muuta yhteiskuntaa?
|
TAKAISIN KIRKKOHISTORIA-SIVULLE
TAKAISIN PÄÄSIVULLE
|