Eutanasia
Eutanasia = kuolinapu. Euthanatos (kreik.) = hyvä kuolema, (eu=hyvä, thanatos=kuolema) Aktiivisella eutanasialla tarkoitetaan aktiivisia toimenpiteitä parantumattomasti sairaan surmaamiseksi (esim. tappava ruiske). Passiivisella eutanasialla tarkoitetaan hyödyttömäksi osoittautuneen hoidon lopettamista (esim. kytketään pois hengityskoneesta).Molempien eutanasian muotojen edellytyksenä on potilaan oma toive. Luterilaisen kirkon mielipideKristillinen ihmiskäsitys perustuu ajatukseen,että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Jokainen ihminen on arvokas ja jokainen elämä on tärkeä. Elämä on pyhää ja kuoleman salaisuus on osa elämän pyhyyttä. Kristillisten kirkkojen kanta aktiiviseen eutanasiaan on kielteinen. "Kuolema ei ole suoritus,josta ihmisen olisi selvittävä hyvin" (Tosi paha hyvä - etiikka -kirja). Terri Schiavon tarinaTerri Schiavo sairasti bulimiaa, jonka aiheuttaman suolatasapainohäiriön seurauksena hän sai sydänkohtauksen 26-vuotiaana. Sydänkohtauksen seurauksena Schiavo sai aivovamman, jonka takia hän makasi sairaalassa kytkettynä ravintoletkuun. Schiavon aviomies ja vanhemmat kiistelivät seitsemän vuotta Terrin irrottamisesta ravintoletkusta. Lopulta aviomies voitti ja Terri irrotettiin ravintoletkusta 41-vuotiaana. Uutisissa ympäri maailmaa seurattiin taistelua Terrin elämästä, ja internetin keskustelupalstat pursuivat viestejä asian puolesta ja vastaan. Esimerkiksi Suomi24.fin:n keskustelupalstalla nimimerkki “N78” sanoo:
Ja nimimerkki “En lakkaisi ravisemasta” sanoo:
Mielipide eutanasiastaEutanasiassa on kyse elämän lopettamisesta, sairaan ihmisen halusta kuolla pois, koska sairastaa elinikäistä sairautta. Asiassa on monta puolta: lääkäreiden, yhteiskunnan ja itse potilaan. Elämän lopettaminen on tietysti jokaisen oma asia. Kuitenkin eutanasia on erittäin vaikeaa todeta kuolemaksi, koska henkilöhän ei sitä itse tee. Eutanasia koettelee rajusti lääkäreiden etiikkaa. Onko lääkärin tehtävä ylläpitää elämää,suojella sitä vaaroilta vai pitäisikö lääkärinkin tajuta että kuolema on kuitenkin kaikilla edessään ennemmin tai myöhemmin, kukaan ei siltä välty? Jos potilas on esim. vain vuosikaudet maannut sairaalan sängyn pohjalla hengityskoneessa katsoen, miten elämä kiitää silmissä, onko sekään enää ihmisarvoista elämää? Tavallaan keho siinä vielä toimii, mutta missä on ihminen itse, henkisesti? Jos potilas näkee parhaakseen kuolla pois, kuin kitua pois, niin se on potilaan oma asia, mitä elämällään tekee. Teksti: Marja-Liisa Nurminen, Marleena Rosengren,
TAKAISIN RAAMATTUNETIN PÄÄSIVULLE
|