| Kihlaus ja avioliitto |  |
| Kihlaus ja avioliitto | |
|
Kun luulemme kohdanneemme suuren rakkauden, olemme rakastuneita. Silloin tuntuu, että rakkaus kestää ikuisesti. Kun seurustelu on kestänyt jo jonkin aikaa, ihmiset tuntevat tarvetta vahvistaa suhdettaan. Yleinen tapa on mennä silloin kihloihin. Kihlaus on lupaus avioliitosta ja se on aikaa, jolloin valmistaudutaan avioliittoon, opetellaan todella tuntemaan toista. KIHLAUS ENNEN Aikoinaan kihlaus oli oikeudellinen sitoumus, ja sen purkautuessa piti esimerkiksi palauttaa kihlakumppanilta saadut lahjat. Kihlaus oli lupaus avioliitosta, ja jos tällaisen sosiaalisen aseman merkittävään muutokseen johtavan lupauksen rikkoi, joutui vastaamaan tyhjistä puheistaan. Sopimusta ei solminut nuoripari keskenään, vaan heidän sukunsa.
Kihlaus - avioliittolupaus Välillä on ollut aika, jolloin naimisiin mentiin kihlautumatta eikä häitäkään juhlittu. Nykyisin sormuksia halutaan taas vaihtaa ennen viranomaisen väliintuloa. Moni asia on kuitenkin muuttunut sitten talonpoikaisyhteiskunnan. Avioliitto ei enää ole kihlauksen väistämätön seuraus. Sopimusta pidetään vain pariskunnan omana asiana: tuttavien yllättäminen kihlauksella kuuluu asiaan. Kihlaukselle valitaan usein erikoinen aika tai paikka. Monet kihlautuvat kaukomailla tai kahdestaan kesämökillä, seurustelun vuosipäivänä tai juuri vuoden vaihtuessa. Merkittävät olosuhteet tuovat tapaukseen glamouria. Toisaalta hienot puitteet eivät ole välttämättömät. Ajankohtaa saattaa määrittää sekin, ehditäänkö kultasepänliikkeeseen ennen sulkemisaikaa. Kihlaus on nimittäin juhla jo itsessään, rakkauden juhlana jopa suurempi kuin häät, joista on tullut moniaistillisia multimediaspektaakkeleita. Joskus tosin kihlojenkin juhlinnasta innostuu myös suku, joka tuppaa tilanteeseen kahvikestein ja kermanekoin. Vanhan polven sukulaiset uskovat usein, että pian tanssitaan häitä, koska kihlaus kihlauksen itsensä vuoksi on tuore ilmiö. Kihlauksella on julkisuusarvoa Kihlauksen solmimisessa jompikumpi osapuoli on yleensä aktiivisempi ja haluaa yllättää toisen, vaikka kihloihin menoa olisikin suunniteltu etukäteen yhdessä. Perinteisiä kosintojakin tapahtuu yhä, ja joskus hääpäivästä sovitaan kihlauksen yhteydessä. Romanttisen elämänkatsomuksen kannattajille kosintaele ruusuineen ja polvistumisineen on tärkeä.
On niitäkin, joille avioliitto tuntuu kihlattuna yhtä kaukaiselta kuin ennen kihloihin menoa. Kihlaus on nimittäin erittäin kätevä sopimusmuoto: epävirallinen, kahdenvälinen sitoumus, jonka mahdolliseen purkamiseen, vaikka se katkeraa ja hankalaa olisikin, ei tarvitse sotkea byrokratiaa. Jäljelle jää vain kierrätysongelma: mitä tapahtuu käytetylle kihlasormukselle? Monet kihlaparit ovat jo ennestään vahvasti sitoutuneita toisiinsa. Useimmat asuvat yhdessä, kun sormuksia vaihdetaan. Sormuslasku maksetaan mielellään, vaikka teknisesti suhteessa ei muutu mikään. Kihlaus on henkinen tila, joka lisää turvallisuudentunnetta ja varmistaa sitoutumisen. Kihlaus on julkinen toimenpide, vaikka se useimmiten julkistetaan jälkikäteen. Sormusta ei juuri oteta sormesta sen jälkeen, kun se on siihen pujotettu, ja lapsikin tietää, ettei vasemmassa nimettömässä käytetä muita sormuksia kuin sitoutumisesta kertovia. Julkisuuden täydentää lehti-ilmoitus, joka on hyvin tavallinen ja kätevä tapa kertoa vanhoille heiloille ja entisille luokkakavereille kohdanneesta onnesta. Lehdissä näkee nykyään melko usein samaa sukupuolta olevien parien kihlausilmoituksia. Heille kihlaus on paitsi rakkauden osoitus toisiaan kohtaan, myös kannanotto: Tämän pidemmälle emme voi mennä! AVIOLIITTO On hyvä, että suhde, joka ei ole tarkoitettu kestämään, loppuu ennen avioliitoa. Tällöin avioliitosta tulee kestävä, eikä se päädy eroon niinkuin noin puolet liitoista.
Avioliittoon astumista juhlitaan häillä, joihin kutsutaan suku, ystävät ja tuttavat. Heidän kanssaaan halutaan juhlia tulevaa yhteistä elämää. He todistavat Jumalan edessä avioparin rakkauttaa toisiaan kohtaan. Avioliitossa opetellaan vastaanottamista, antamista, anteeksipyytämistä ja anteeksiantamista, toisen ihmisen kunnioittamista ja hyväksymistä virheistä huolimatta, kärsimyksen kohtaamista ja omista mielihaluista luopumista toisen hyväksi. Avioliitto on Jumalan käsky: "Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: Avioliiton solmimisen jälkeen aviopari yleensä toivoo lasta, joka olisi elävä todistus heidän rakkaudestaan. Ennen lapsia, joilla ei ollut vanhempinaan avioparia, kutsuttin äpäriksi. Tuo nimi oli viittaus Jumalan tahdon rikkomisesta ja syntiin lankeemisesta. Avioton lapsi oli ennen häpeä, se häpäisi koko suvun. Pari, joka elää yhdessä, mutta ei ole naimisissa, elää avoliitossa. Avoliittoa ei hyväksytä Raamatussa. Miksi kaikki eivät siis halua naimisiin? Kaikki eivät usko, että rakastaisivat toisiaan enemmän, vaikka eläisivätkin avioliitossa.
VIHKITOIMITUKSEN KULKU PÄÄPIIRTEITTÄIN
GALLUPPI (Kysely tehtiin 9.-luokkalaisille tytöille ja pojille)
Teksti: Johanna |
