Merkittävin uskonpuhdistaja Martti Luther syntyi 10. marraskuuta 1483 Eislebenissä talonpoikaisperheeseen. Lupaavasti alkaneet lakimiesopinnot katkesivat vuonna 1505. Hyvä ystävä oli aiemmin kuollut ja Martti-nuorukainen joutui äkilliseen ukkosmyrskyyn. Salama iski lähelle ja Martti joutui kuolemankauhun valtaan. Hän teki lupauksen pyhälle Annalle, kaivosmiesten suojeluspyhimykselle, että jos hän selviää myrskystä, hän menee luostariin.

Nuori Luther myrskyssä.

Nuori Luther piti lupauksensa ja hakeutui opiskelukaupunkinsa Erfurtin luostariin (augustinolaisluostariin).   Luther opiskeli teologiaa eli oppia kristinuskosta ahkerasti. Hänet siirrettiin myöhemmin Erfurtista Wittenbergin pieneen yliopistokaupunkiin, jossa hän valmistui teologian tohtoriksi 1512. Samantien hänet nimitettiin Wittenbergin yliopiston professoriksi.

Erfurtin tuomiokirkko

Professorintyön lisäksi hän oli munkkina ja etsi sielunsa pelastusta askeesin ja hartauden avulla. "Jos milloinkaan joku munkki on munkkiutensa ansiosta päässyt taivaaseen, niin minunkin olisi pitänyt sinne päästä",   hän totesi myöhemmin muistellessaan luostariaikojaan. Luther oppi ulkoa pitkiä jaksoja Raamatun tekstejä ja noudatti tarkoin sääntökuntansa ohjeita.

Martti Luther munkkina

Omantunnontarkkuus ei kuitenkaan tuonut vastausta keskiajan ihmisen peruskysymykseen, jota Lutherkin pohti: miten voisi löytää armollisen Jumalan. Kirkon mukaan pelastukseen pääsi tekemällä hyviä ja ansiollisia tekoja. Luther huomasi, että tämä tie on loputon, koska ihminen ei pääse irti perussynnistään itsekkyydestä.

Lutherin löytö: "Uskosta vanhurskas saa elää".

Paavalin kirjeitä tutkiessaan hän vihdoin löysi ulos umpikujasta. Kirjeissä kerrotaan, että pelastus on kiinni vain Jumalan armosta. Pelastuksen eteen ei tarvitse tehdä mitään hyviä tekoja, vaan se on lahja kaikille Kristukseen uskoville. Tämä oli Lutherin reformatorinen (uskonpuhdistuksellinen) löytö, joka myöhemmin kirjattiin luterilaisuuden päätunnustukseen.

Lutheria suututti katolisen kirkon tapa tehdä pelastuksesta kauppatavaraa. Katolinen kirkko oli nimittäin luvannut aneita ostaville pelastuksen. Luther ei hyväksynyt anekauppaa, vaan nousi sitä vastaan.

Teesien naulaus Wittenbergin linnankirkon oveen.

Luther löi aneita vastustavat teesinsä (eli väitteensä) Wittenbergin linnankirkon oveen 31. lokakuuta 1517. Hänellä ei ollut ollut tarkoituksena kaataa katolista kirkkoa, mutta aneteeseistä tuli kipinä, joka sytytti rutikuivan maan.

Teesit olivat yleensä maltillisesti muotoiltuja, mutta eräissä asetettiin koko aneopin perusta ja samalla paavin auktoriteetti kyseenalaiseksi. Luther halusi keskustelua ilmiselvästä epäkohdasta, mutta virallinen kirkko oli taipumaton ja vaati ehdotonta kuuliaisuutta ja kyselemätöntä nöyrtymistä hengellisten auktoriteettien alaisuuteen. Kun Luther ei oman uskonkamppailunsa ja löytönsä tähden voinut suostua siihen, ylipääsemätön ristiriita oli valmis.

Lutherin tekivät uskonpuhdistajaksi hänen saamansa kannatus, mutta myös vastustus. Anekauppiaat syyttivät häntä harhaoppiseksi ja veivät asian Roomaan. Kesäkuussa 1520 valmistui paavin virkakirje, joka väitti Lutherin teoksista löytyneen 41 harhaoppista lausetta. Lutherin olisi pitänyt peruuttaa nämä lauseet, mikäli hän olisi halunnut välttyä kirkonkiroukselta.

Lutherin vastaus paaville oli se, että hän joulukuussa 1520 julkisesti poltti Wittenbergin torilla pannauhkauskirjeen ja muita kirkon pakkovaltaa kuvaavia kirjoja. Seuraavan vuoden alussa Luther julistettiin pannaan eli kirkonkiroukseen, mutta se ei pysäyttänyt häntä eikä hänen nostamaansa kapinaliikettä.

Vuoteen 1521 mennessä Luther oli julkaissut 81 kirjasta ja hänen innokkaimpia kannattajiaan olivat humanistit, jotka olivat jo kauan vaatineet kirkon uudistusta.

Lutherin julistuksella oli jo niin paljon kannatusta, että hänelle annettiin mahdollisuus vastata opistaan valtiopäivillä Wormsissa 1521. Katolinen keisari ja valtiopäivien katolinen enemmistö kielsivät häntä levittämästä oppejaan ja vaati peruuttamaan ne. Luther vastasi tunnetuin sanoin, joista on tullut uskonpuhdistuksen ohjelmajulistus:

" Jos minun ei Raamatulla tai järkisyin osoiteta erehtyneen — en luota paavin enkä kirkolliskokouksen arvovaltaan, sillä ne ovat erehtyneet ja puhuneet toisiaan vastaan — en voi enkä halua peruuttaa mitään. Omatuntoni on sidottu Jumalan sanaan, ja on epävarmaa ja väärin toimia omaatuntoaan vastaan. Tässä seison enkä muuta voi. Jumala minua auttakoon. Aamen."

Keisari julisti Lutherin valtakunnankiroukseen ja näin Lutherista tuli lainsuojaton. Lutherin olisi saanut esimerkiksi tappaa ilman rangaistusta. Pikemminkin Lutherin tappaja olisi ollut valtion ja keisarin ystävä. Keisarin valta oli kuitenkin rajattu, koska Saksan monilla ruhtinaskunnilla ja kaupungeilla oli suuri valta päättää omista asioistaan.

Luther kaapataan Wartburgin linnaan.

Lutherin oma ruhtinas Saksin Fredrik Viisas asettui tukemaan yliopistonsa kuuluisaa professoria ja järjesti "kaappauksen". Monet luulivat Lutherin kuolleen ja monenlaiset huhut kiersivät Saksaa. Todellisuudessa Luther oli piilossa Wartburgin linnassa Yrjö-ritarin salanimellä. Hämäyksen vuoksi Luther aloitti myös sankan parran kasvattamisen.

Wartburgin linna. Täällä Luther piileskeli.

Luther oli jo aikaisemmin kääntänyt saksaksi muutamia Raamatun kohtia, mutta Wartburgin linnassa hän käänsi koko Uuden testamentin yhdessätoista viikossa saksaksi ja loi samalla perustan nykysaksan kirjakielelle.

Vaikka Lutherilla oli työryhmä apunaan, Vanhan testamentin kääntäminen kesti peräti kaksitoista vuotta. Koko saksalainen Raamattu oli valmiina vuonna 1534.

Uskonpuhdistuksen kannalta Raamatun kääntäminen oli välttämätöntä. Lutherin raamatunkäännöstyö vaikutti Saksan ulkopuolellakin. Uudet kansankieliset Raamatut käännettiin yleensä Lutherin Raamatusta. Näin teki myös Suomen Mikael Agricola.

Lutherin alkuun panema uskonpuhdistus levisi ympäri Eurooppaa ja sen myötä myös lukutaito parani.

TAKAISIN KIRKKOHISTORIA -SIVULLE

TAKAISIN PÄÄSIVULLE