Israelin patriarkka Joosef oli Egyptissä orjana (1.Moos. 37-41) samoin kuin myöhemmin (2.Moos. 1) koko Israelin kansa. Exodus, orjuudesta pääseminen, oli Israelin uskonnon ydintapahtuma ja merkki siitä, että Israel pitää huolta omaisuuskansastaan.

VT:n laissa on orjuutta koskevia lakeja, esim. 2.Moos. 21. Israelilainen orja oli orjana korkeintaan kuusi vuotta (5.Moos.15:12- ).

Eli jo VT:n lain suhde orjiin oli hyvin humaani.

Myös VT:n profeetat julistivat orjien puolesta, esim. Jeremia Jer. 34:8-

Uusi testamentti (=UT)

Uuden testamentin puolella ei puhuta paljoa orjuudesta. Jeesuksen lähimmäisenrakkauden sanoma sekä Jumalan pelastus, joka oli tarkoitettu kaikille, myös orjille (Gal.3:28), ovat tietysti orjuutta vastaan.

Käytännössä UT:ssa ei vaadita orjien vapauttamista, koska Jeesuksen toinen tuleminen on niin lähellä. Joitain ohjeita kuitenkin annettiin, esim. 1.Tim.6:1-2, Tit.2:9-10.

Kirkkohistoria

Kun selvisi, että Jeesuksen toinen tuleminen viivästyy, kirkko alkoi toimia orjien hyväksi. Suurta merkitystä tämä sai vasta 300-luvun lopusta eteenpäin, kun kirkko sai vaikutusvaltaa yhteiskunnassa. Esimerkiksi veriset gladiaattorinäytökset lopetettiin.

Samoin kirkko vaikutti germaanien ja viikinkien joukossa keskiajalla ja orjuus lopulta kiellettiin.

Raamatullisena (erittäin hatarana) perusteluna sille, että valkoisilla kristityillä sai olla mustia orjia, oli 1.Moos. 9:25. Kanaanin isä oli Haam ja Haamista katsottiin mustien periytyvän.

Nykyään

Kristinusko ei missään päin maailmaa hyväksy orjuutta.

TAKAISIN ETIIKKA -SIVULLE